United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
TITUS. Nouse, Marcus, nouse! Näin surullist' en päivää ole nähnyt: Mua Roomass' omat pojat häväisevät! No, hautaa hänet; sitten hautaa minut. LUCIUS. Tuoss' ystäväisi luona luusi maatkoot, Siks kunnes kumpus voittomerkit peittää! Jaloa Muciust' ei saa itkein surra: Ken hyveen eestä kuoli, maineess' elää.
Kuluneet, kun ei niitä mikään kuluta, sanoi hän ja meni omaan huoneeseensa. Ymmärrän häntä varsin hyvin. Se, joka on viettänyt sellaista avioelämää kuin täti, saattaa kyllä ihmetellä, että se, joka on semmoiselta surulta säästynyt, voi surra mitään muuta maailmassa.
Menin siis hiljaa hänen tykönsä, laskin käteni hänen olkapäillensä, katsoin häntä silmiin ja sanoin: "elämännehän on ollut pelkkää onnea ja autuutta, eihän teillä olisi syytä noin kowin surra". Isäntä lakkasi Madonnaa katsomasta, loi katseensa minuun ja sanaakaan sanomatta katsoa tuijotti silmiini hywän aikaa; selwään huomasin, ettei hän towiin aikaan käsittänyt mistä kysymys oli.
Ei tainnut moni surra härän kohtaloa, vaan melkein kaikki toivottivat, ettei niitä enää koskaan näkyisi näillä seuduin. IS
Mutta niin meni hänkin ohi kuin ei olisi nähnytkään vastaantulijoita, meni surullisen ja haikean makuisena hänkin; mutta kun tuo haikeus ei hänessä tuntunut oikein koteutuneelta eikä luonnolliselta, niin se teki hienosti naurettavan vaikutuksen. No siinä minä, missä muutkin: tottapa sitä hänenkin näet pitää surra, koska toisetkin! Eipähän ilman, se kuuluu asiaan.
Ka ... ka... Ka! Pitäisikö sitä nyt yhden pässin päkkyytä surra!.. Pyh!... Eivät ne tämän kylän tytöt ole ennenkään surreet! Mutta nyt minä jo kovenen... Minä olen korkian esivallan mies ja enkä kärsi nenittelevää akkaväkeä, kun on virasta kysymys. TYT
Hetki suloisin ja suurin, suvi, kanssas sylityksin! Luonto, sinuun tahdon yksin juurtua ma syvin juurin. Muust' en tahdo surra, huolla: kanssas kukkia ja kuolla, lakastua, luoda uutta, tulla liki jumaluutta. Niin ole tervetullut, syys! Sun rauhaas rinta halaa. Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalle palaa. Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla.
Emäntä oli joutunut muiden tuttujen seuraan, mutta Vappu viipyi Iikan luona ja hänen säälinsä yhä kasvoi, kun Iikka sydämensä pohjasta valitti: »Jumala minua kurjaa armahtakoon, sinä se kaiketi otit sitte juustonkin?» »Niin, se on ollut ja mennyt, mutta sehän oli teidän omanne eikä teidän pidä sitä surra.
* Lapsi parka, älä nyt taas! Johanna, mitä sinä nyt... Olet käynyt niin kalpeaksikin ja heikon näköiseksi. Oletpa sinä toivoton tänään! * Ajattele, ettet ollenkaan saisi häntä tavata... Silloin vasta olisi sinun syytä itkeä ja surra. Mutta nyt!... mikä hätä sinulla nyt on? Onhan kaikki käynyt paljoa paremmin kuin mitä alussa olisi voinut toivoa ... eikö olekin vaan? Onhan se niinkin.
Mun mietteissä turmeltuneissa Hyvä luontokin turmeltuu, Havutuoksuhun, lauluhun kuusen Sorasointuja sotkeutuu. Kylätielle mä taaskin tahdon, Vihavimmahan, taisteloon! Myös katkerat mietteet siellä Elon sointuvat soitantoon. Talvilaulu. Mä surra, mä surra, mä surra voin vaan, Niin kylmät ovat tähtöset taivahallaan. On maailma kolkko, kylmä jäässä.