United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Konsa he kertynehet oli sinne ja kaikki jo koolla, kaasivat sammuttain roviolle he viiniä tummaa ylt'yli, kunneka vain oli yltänyt valkean valta. Luutpa jo valjenneet uron veljet, kumppanit surren talteen korjasivat, moni poskill' uhkuva kyynel.
Antakaa meille takaisin mökkimme, jotka olette polttaneet, lapsemme, jotka olette surmanneet, leskemme, jotka olette nälkään näännyttäneet kerätkää hirsipuista ja leileistä meidän sukumme raadellut ruumiit ja valjenneet kallot herättäkää heidät jälleen eloon iloksemme, niin tahdomme olla alamaisenne ja veljenne vaan kunnes se tapahtuu, olkoon surma ja veri ja molemminpuoliset pahanteot mustana juopana välillämme!»
Sanomattomalla riemulla kuuli hän silloin, että hänen vaimonsa sekä lapsensa vielä olivat elossa; sillä ei hän ollut toivonut enää koskaan saavansa nähdä heistä muuta kuin valjenneet luut, sen perästä kun sudet ja metsäkissat olivat niistä kaikki lihat poiskalunneet.
Jäähileet, joita tuuli pyyhki pois ruohon lehdistä ja lennätti vasten kasvojani; hevoskavioin lujan kopinan, joka kaikkui tanteresta; kovaksi kylmettyneet pelto-vaot; lumikinokset, jotka tuoksahtelivat vähän kalkkikuopassa, kun vihurit ahdistivat sitä; heinävaunujen höyryävät juhdat, jotka pysähtyivät mäellä huokaamaan ja sointuisasti pudistivat kellojansa; hieta-särkkien valjenneet vietokset ja notkot, jotka kuvautuivat tummaa taivasta vastaan, niinkuin olisivat olleet piirretyt suunnattoman suurelle liuskakivitaululle!
Mut punaruusut, surun liljoiks ovat Ne valjenneet. Mua onnellista! Reippaan Verevä jos hän ois, mua kammottaisi. Mä yksin olen. Tuossa vaan on vanha Pyhissä matkustaja polvillaan. Sä terve, lempiseni! Hyvää huoment'! AKSEL. Oi, taivas! Kuinka harras vanhus on. AKSEL. Oi, isä hyvä, kiitos armostasi. VALPURI. Kuink' autuas on ukko harmaapäinen!
Nyt äkkiä hän nousi, kuin herännyt hän ois, ja päältään arkiryysyt kaikk' alkoi heittää pois, pan' ylleen pyhävaatteet, mont' aikaa säästyneet, ja jakoi kahtahalle kähärät valjenneet. Näin sotamies nyt nähdään valmiina matkallen: jalolta näyttää puku tuo sinikeltainen, ja vaskihela-hattu on päässä korkea, muodossa tuonen tyynyys, ja sauva kourassa.
Kaasivat sammuttain roviolle he viiniä tummaa, kunne ol' yltänyt vain tulen liekki ja karttunut tuhka. Kumppanin lempeän luut he nyt valjenneet valitellen poimivat uurnaan kultaiseen sekä peittivät rasvoin, liinaan lauhkeahan sen käärivät, nostivat telttaan; kummun tehdäkseen kehän mittasivat, kivitarhan laativat pohjaks sen, keon multaa kiirehin loivat.
Nyt äkkiä hän nousi, kuin havahtunut ois, ja päältään arkiryysyt kaikk' alkoi heittää pois, ja tallest' otti vanhat taas juhlatamineet ja jakoi kahtahalle, kähärät valjenneet. Tuvasta valmis käymään jo tuossa sotilas, puettu sini-keltaan, ol' aivan arvokas; tuo vaskihela-hattu jalosti varjoo pään, on kasvot tuonen-tyynet, on sauva kädessään.