United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jospa paitani pesisit mustan käärmehen mujuissa, kiirehesti kuivoaisit, mun sotahan mennäkseni Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille: jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, noien neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." Kyllä Kyllikki sanovi, nainen ensin ennättävi: "Ohoh armas Ahtiseni! Ellös lähtekö sotahan!
Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana itse Ahti Lemminkäinen lähtevi kalankutuhun; tullut ei illaksi kotihin, ensi yöksi ennättänyt. Jo meni Kyllikki kylähän, noien neitojen kisahan. Kenpä saattavi sanoman, kenpä kielen kantelevi? Ainikki sisar Ahilla; sep' on saattavi sanoman, sepä kielen kantelevi: "Armas Ahti veikkoseni!
Hyvä on pojan pelata, kun likka luvan antaa, Poika itsensä pelastaa, likka häpiän kantaa. Kyllä poika neitoselta hempeyen tallaa, Keon kukan kaunosenki kukistavi halla. Pian on se likka parka tullut kunnialta, Jok' on kerran heittänyt noien poikiin valtaan. Suru oli illalla, nyt jo ilo voitti, Kun tuo kuhnus poies kulki, eron minusta otti.
Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsiä virittämiä vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen, päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.
Mittelivät, katselivat noien miekkojen pituutta: olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan isännän, yhtä kynnen mustukaista, puolta sormuen niveltä. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Sinunpa pitempi miekka: sinun eellä iskeminen." Siitä Pohjolan isäntä sivalteli, sieppaeli, tavoitteli, ei tavannut, Lemminkäistä päälakehen.
Kyllä sieki siivo tyttö taiat meitä haukkuu, Rannin pojat potkivat ja keppi selkään paukkuu. Voi kun oonki joutunu ma noien likkain varviin, Näistäpä olen saanunna ma monta mieliharmii. 54. T
Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella, sinun leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla: lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat." Mitä huoli Lemminkäinen! Palkkasihe paimeneksi: kävi päivät paimenessa, yöt on impien iloissa, noien neitojen kisoissa, kassapäien karkeloissa.
Minä sanon satuja ja puhun järki totta, Tuosta suurin huoleni ompi, kuka minut ottaa. Tuvass' olen asunut ja saunass' olen maannut, Enkä ole pojilta ma sormustakaan saanut. Mitä pitäis tekemän mun noien poikiin kanssa; Käyvät kyllä luonani, ei työnnä kihlojansa. Suru oli illalla ja se on sama nytkin; Muut ne makaa kultansa kanssa, minä aina yksin.
Tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen, joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi; vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle: ain' oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä, noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa. Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka. Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla.
Enemmän mä mielestäni itsestäni tykkään, Poies, poies vierestäni kehnot pojat lykkään. Synniksi sitä sanotaan ja syntipä se lienee, Nuoren tytön ruvetella kehnon pojan viereen. Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta, Joka kerran heittäytyi noien poikien valtaan. Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli, Susi ei virka mitänä, pojill' on liukas kieli.