United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo ääni muistutti suudelmaa kuu varmaan on kaikki hullannut!» »Kyll' oikullinen Amor on: he istuvat pensaan varjohon ja minut he tänne vangitsee. Mut Mauritz turhaan vuottelee, ja täällä oksat pensaston ja kaikki piikit pistelee!» »Hukass' ehk'ei kaikki kuitenkaan, jos Mauritzilta ma anteeks saan. Hän on hieno ja kaunis, mut ylpeä niin, ja nyt vuottaa hän verensä kuohuksiin!
Tyttö seisoi, pää alas taipuen, kiinteinä tummat kasvot, luomet puoleksi ummessa, ripset vähän värähdellen, rinta nousten ja vaipuen. Kuka sinä olet? Talosta tuosta. Kylän suurimmasta? Siitä. Ja kuitenkin minun kerälläni tulisit? Minun, maailmankulkurin? Tulit viimein, jota ikäni vuotin. Mistä tiesit minua vuottaa? Kaikki sinusta haastoi. Aina sinusta unta näin. Olenhan väkäleuka ja vanha.
»Eipä ole hänestä vuottaa, pitää jo lähteä kotipuoltakin katselemaan.» »Eihän niihin kiire näin sunnuntaipäivänä.» »Kiirettä ei kyllä, mutta sitähän sitä pitäisi pelätä ettei kiirettä tulisi.» »Niinpä niinkin.» Naapurin isäntä pisti kättä, lausui jäähyväiset ja käski Rantalan isäntää käymään talossa jaarikoimassa, tämä taas käski vierastaan muistamaan jälkiään.
Kell' on voimaa vuottaa suvehen, hällä hedelmän on onni parhain. Ah, mut kevätsateet lyövät sen, joka päänsä nosti liian varhain. Koskaan puhkea ei täyteen kukkaan nuoruus huhtikuussa heräävän. Niinkuin kallis viini vuotaa hukkaan ihanaisin onni elämän. Ranunculus, kultakukka, hän keväällä nosti nuoren pään. Ranunculus, kultakukka, oli hurmaantunut elämään.
Sitte hän lupasi vuottaa vaikka koko ikänsä lupasi vielä paljon muuta sellaista, jota nuori kuudentoista vuotias tyttö voi luvata. Sitten se tapahtui jonakuna kauniina syyspäivänä että Matti ilmoitti isännällensä, aikovansa taas lähteä mailmalle. "Hullunako nyt olet?" Kantala sanoi, "joko nyt taas mieles tekee vanhaan ammattiis?" "Ei maar juuri," vastasi Matti, "mutta onhan niitä toimia muitakin."
Oi terve, Rooma, Messiaasi vuottaa sua vuorellansa, vaskiukset aukee Januksen temppelin, uus' astuu luoja pyhäkköön ajan, ajan uuden tuoja, min valta milloinkaan ei maahan raukee, mi omaan voimaansa vain yksin luottaa, oi terve, Rooma, uhraa uhri parhain nyt luojallesi, kautta palmutarhain ikuinen soikoon kuoro: terve Caesar sua tervehtii ne, jotka kuoloon käyvät!
Olet, Herra, sa armossa siunannut mun huoneeni monin verroin, olet vaimot ja lapset antanut ja karjaa kaksin kerroin. Olen taas idän maiden ma mahtavin, joka päivä mun valtani varttuu, mut katso, Herra, kuitenkin minun murheeni kuorma karttuu. En ole ma enää entinen, en itseeni voi luottaa. Paras oisi mun kulkea korpehen ja siellä mun päivääni vuottaa.
Talot tuhkana ompi ja poljettu pellot, joilla kultainen, keinuva vilja valmiina vartos, talot tuhkana ompi ja lyötynä joukko maailman vallan, mi vavisten vuottaa iskua sankarin raivoisan säilän. Vapise Rooma, nyt laulavi kalpa laulua ylpeän, ylhäisen vihan, vapise valtio, vallasta sotii kuoleman äänetön, uhmaava joukko, vapise Rooma, sa sankarin ääntä kuullut et, kuulla saat kalvan nyt kieltä.
»Niinhän ne hokevat. Kohtuhinnoissahan se tätä nykyä olisi terva. Muuan lasti on minullakin menneenkesäisiä tervoja ja tuumailin kulettaa ne yhtä aikaa täänkesäisten kanssa, vaan en malta nyt vuottaa. Vasta viime perjantaina pantiin hauta paloon. Kun siitä on tervat Oulussa, niin silloin tuskin saa enää paistikkaan hintaakaan.
HAUSSI. Se osaksi on totta, Meijerhoff, Vaan vaarallist' ei, sillä terveys Piankin häntä kätteleepi taas. MEIJERHOFF. Mä uskon sen ja kauanpa ei lie Siit' aikaa, kun se häntä syleilikin. EDELLISET. PAAVO tulee oikealta. PAAVO. Puistossa vuottaa nuori herrasmies, Niin solakka kuin raita rannalla, Puheille herran pyrkii. Perhana! HAUSSI. Sill' asioita tärkeit' on, kenties, Niin tänne käske!