United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian suusi sammaloittuu, Kieles kuivettuu kokohon, Kun sa kauniist' kannetahan, Iäksi asetetahan, Kankaasehen kaivetahan, Multahan mutistetahan. Syän kylmä kyyhkysellä, Puuttuu ääni pulmusella Kun lepäjät, leivoseni, Kahen lautasen välissä, Kolmen kirveen hakkoaman, Neljän veitsen veistelemän, Tuonen neitosen tuvassa, Maassa Manalan majassa. USKOTOIN YST
Vain milloin pajan eteen jäin, Nuor seppä heitti työn; Vain silmissäin kun hänet näin, Mun tyyntyi rinnass' syän. Ja äiti sanoi: "houkka siin, Jos, lapsi, köyhän nait." Mut rovastiin kun läksin niin, Hän hetken hymys vait. Ja kultavanhus harmaahaps Hän puhui sydämeen: Ja näin nyt yksin, tyttölaps, Tän kirkkomatkan teen.
"Tahtoisitko rakastaa Mie työnnän tytön sinulle, Sinull' on ihanat silmät, Hänellä syän suloinen. Kunpa hänen tietäisit, Tok' et häntä heittäisi, Kihlat hänelle laittaisit, Sormukset sovitteleisit." Tahtoisinpa rakastaa Ellei kieltäisi isoni, Ellei estäisi emoni; Veikko on mennyt Wiipurihin, Siskoni on Pietarissa.
Kuku, kuku kultalintu, Laulele hopialintu, Jott' on aikani kuluisi, Sekä viikko vierähtäisi; Sulaisi syän suruinen, Hautuisi haluinen rinta. Ei multa sinä ikänä, Poloiselt' ei polvenani, Suru syömestä katoa, Mure mielipuolestani. En minä sinä ikänä, En poloinen polvenani, Surutont' en suuta syötä, Varutonta vartta suori, Kanna päätä kaihotonta, Ikävätöntä elätä. Huoliansa haasteleva.
Taas on sama tuntu mulla: kadotin nyt kallihin uskon kansaan, isänmaahan, jota raukka rakastin. Tulee kesä, tulee talvi, eipä enää milloinkaan mieleheni haave heljä hengen, laulun kotimaan. Siks ei elon juhlat mulla, vaikka juhlii juhannus, syän ei syttä valkeampi. Mistä silloin pelastus? Taas kuin ennen tuosta yksin: täytyy kestää yksinään, yksin nousta Suomen suosta korkealle kärsimään.
Pojat piltit, tytöt kiltit, Yhä tanssia pyörii, Syän palaa, sano salaa: "jos ois omat nämät häämme." Ukot ei tule joukkoon, Akat pakenevat loukkoon, Naurelevat, katselevat iloleikkiä nuorten. Heki ennen eivät menneet Poies polskasta kesken; Iloisesti, riemuisesti heki hyppivät silloin.
Toinen tunto keisarilla, Syän rakas ruhtinaalla, Suosittelee Suomenmaata, Laittelee elämän etuja Taiten monella tavalla, Soisi ihmisten elävän Kaikin puolin kaunihisti, Ett'ei puutteista puhuisi, Vajautta valittaisi Suomen saaren suuri joukko.
Laulu ei tosin tahdin mukaan käynyt, mutta se oli niin heleätä, riemullista ja sydämellistä, että sitä kannatti kuunnella; suruisimmankin sydän olisi siitä jälleen virkistynyt. Ja väliaikoina kuului tuon tuostakin käen sointuisata kukuntaa, josta luonnonihanuudelle herkät esi-isämme ovat laulaneet: Kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, itku silmähän tulevi, ve'et poskille valuvi.
Tass' on poika, jonka syän rakkauesta palaa; Minä kulen tyttöin luona julki sekä salaa. Kah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa, Hyvä on noita haastattaa ja tanssi käy kun rasva. Kah noita kauniita tyttöjä, kun tässä kylässä kasvaa, Huulet on kuin hunaja ja puhe käy kun rasva. Tämän kylän tytöt on kuin meren muikaleita, Niitä pojat halajaa kuin Saksan sämpylöitä.
Tai läksin kyliin urhojen luo, Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo; Näin miehet kunnon ja hilpeän työn Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, Käki kukkuu siellä ja kevät on Vie sinne mun kaiho ponneton! ON HUOLIA N