United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lintunen lehosta lauloi, pieni lintu pensahasta: "Jos oisi aika orjan syöä, isottoman illastella." Kullervo, Kalervon poika, katsoi pitkän päivän päälle. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt on aika atrioia, aika ruoalle ruveta, evähiä etsiskellä." Ajoi lehmänsä levolle, karjan maata kankahalle; itse istui mättähälle, vihannalle turpehelle.
Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaissa, Emon värttinän pituissa. Pani kullat kulmillensa, Sinilangat silmiltensä, Päähänsä hopialangat, Vaskilangat varrellensa, Istui maahan mättähälle, Vaipui varvikkosalolle. Varas katsoi varvikosta, Mies vihainen virviköstä; Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä.
Jo minä johonki jou'uin, jou'uin joutavan jälille, härän hännän paimeneksi, vasikkojen vaalijaksi, joka suon on sotkijaksi, maan pahan matelijaksi!" Istui maahan mättähälle, päätyi päivän rintehesen. Siinä virkki virsissänsä, lauluissansa noin lateli: "Paistapa, Jumalan päivä, Herran kehrä, hellittele sepon karjan kaitsijalle, poloiselle paimenelle, elä Ilmarin tuville, emännällen ensinkänä!
Illan tullen, yön pimeten päätyi maahan mättähälle. Siinä istuvi isotoin, armotoin ajattelevi: "Mikä lie minunki luonut, kuka kurjaisen kuvannut kuuksi päiväksi kululle, iäkseni ilman alle? "Kotihinsa muut menevät, majoillensa matkoavat: mull' on korvessa kotini, kankahalla kartanoni, tuulessa tulisijani, satehessa saunan löyly.
Mättähältä mättähälle Neito juoksi allapäin: "Enpä kuule kuiskujasi, Elän paimenessa näin: Satakieltä kuultelen, Mansikoita suutelen." Havahduin kevät-aamulla. Juur ehti korvan' aueta: Niin kuulin soittavan Kuin lehtolintusen; Juur ehti silmän' aueta: Näin aamun koittavan, Kuin kasvoist' enkelin. Ei laulu lehtolintusen, Ei koite kevätpäivyen: Ol' laulu oman lintuni Ja koite kasvot kultani.
Kävin mie lehossa kerran, Löysin neitosen lehosta, Sinisilmän haavikosta, Mustakulman koivikosta, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan kätinehissä. Mie tuota tapoamahan, Piika eestä juoksemahan; Piika juoksi pitkin suota, Minä juoksin poikki suota, Piika pitkin mättähälle, Minä pitkin piian päälle, Näpit sattui nännin päälle, Käet vatsalle valahti.
Lyöte maata mättähälle, kaunihille kalliolle, hongat päällä huojumassa, kuuset päällä kuulumassa! Siinä, otso, pyörteleite, mesikämmen, käänteleite, kuni pyy pesänsä päällä, hanhi hautomaisillansa!" Siinä vanha Väinämöinen kuuli koiran haukkuvaksi, penun julki juttavaksi pikkusilmäisen pihalla, tasakärsän tanhu'illa.