United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !


Lapsi ja isä. »Katsos, äitisein, kaunis kukkanen, Jonka korkean alppirintehen Varvikosta poimin; punalehtiään Aukaisee, kuin Anni sini-silmiään, Koska päivyt vuorten lunta kullallaan Kirkastaa, ja äiti, ylösnoustuaan, Suutelolla hänet herättää.

Tuo soria Saaren neito, Saaren neito, Saaren kukka, Läksi piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon, Ison polven korkunaissa, Emon värttinän pituissa. Pani kullat kulmillensa, Sinilangat silmiltensä, Päähänsä hopialangat, Vaskilangat varrellensa, Istui maahan mättähälle, Vaipui varvikkosalolle. Varas katsoi varvikosta, Mies vihainen virviköstä; Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä.

Paistavi Jumalan päivä muuallaki maailmassa, ei isosi ikkunoilla, veikkosi veräjän suulla. Myös on marjoja mäellä, ahomailla mansikoita poimia sinun poloisen ilmassa etempänäki, ei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla." Neljäs runo Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta.

Tule tänne, karjani kaunis, Viidakosta, varvikosta Lehdikön läpi, ahojen alta, Metsolan maista luokseni nyt; Armahani, ainoani, tule tänne, Rinnoilleni riennä, kultani, tänne, Ikävöiden ootan sinua tänne; Tule tänne kultani kaunis, Päivän noustess', muitten maatess'. Peräti pellon, alati aidan, Niin, ett'ei kukaan sinua nää. *Edelliset, Juhana.* Juhana.

Sitä itken, äiti rukka, sitä, maammoni, valitan: läksin luutoa lehosta, vastanpäitä varvikosta. Taitoin vastan taatolleni, toisen taitoin maammolleni, kokoelin kolmannenki verevälle veijolleni.

Annikki hyvänimikkö lämmitti saloa saunan puilla tuulen taittamilla, Ukon ilman iskemillä. Kivet koskesta kokosi, saattoi löylyn lyötäviksi, ve'et lemmen lähtehestä, heraisesta hettehestä. Taittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta, hauteli metisen vastan metisen kiven nenässä.

Varis vaakkui varvikosta, varis vaakkui, korppi koikkui: "Oi on kurja kullansolki, ainoa Kalervon poika! Mit' olet mielellä pahalla, syämellä synkeällä? Ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, aja suolle sontareiet, lehmät liejuhun levitä puolen suurille susille, toisen korven kontioille! "Kaikoa suet kokohon, karhut kaikki katrahasen!

"Sitä itken maammoseni, Sitä taattoni nurajan, Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä, Otti kullat kulmiltani, Sinilangat silmiltäni, Päästäni hopialangat, Vaskilangat varreltani." "Elä itke piikueni!

Kun sattui joku kaukaisempi vieras talossa käymään ja kätkyeen viitaten kysäisemään, että kenenkä lapsi se tuo on, niin emäntä oli hyvin herkkä tokaisemaan: Tuonhan se on meidän huonemiehen. Onhan sillä äiti ääressä, isästä ei taida olla tietoa. Jottako lehdosta on löytänyt?... Niin nuo sanovat sen pehkon juurelta varvikosta tavanneen, minä en tiedä...