United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lämmitin metoisen saunan Metoisilla halkosilla, Hautelin metoisen vastan Metisellä kiven navalla, Läksin vettä kantamahan Alta linnan lähtehestä, Kaupungin kasarisella, Kuparilla kultaisella; Käskin maammon kylpemähän. Maammo kylpi kyllältehen, Valoi vettä vallaltehen: "Hyvin teit tyttäreni Kun kylyn emolle laitit!"
Silloin orpo mierontyttö saapui suolle torppahan; Hänestä tek' itselleen nyt Herra pyhän palveljan. Lähtehestä toi hän vettä, leipää laukussaan, Sieluillen hän lohdutusta lauloi rinnastaan. Lieventyi nyt taudin tuskat, mieli virkos sairasten, Henki huokas sanattoman kiitoksensa Luojallen. Orpo kiitti onneansa, lohduttaa kun saa, Iloks' olla ihmisille, heitä rakastaa.
Se sielu mainehikas, josta puhun, lihaansa palas, siinä hetken oli ja uskoi Häneen, joka voi hänt' auttaa. Ja uskoen hän tuleen moiseen syttyi rakkauden toden, että riemun tämän hän ansaitsi, kun toisen kerran kuoli. Kautt' armon, joka lähtehestä läikkyy syvästä niin, ett'ei sen alku-aaltoon viel' ole koskaan luodun silmä nähnyt,
Jos nyt Piccarda sanaa tuota käyttää, vapaata tahtoa hän tarkoittavi, ma toista taas, mut totta kumpainenkin.» Näin kuului laineläikkä äänen pyhän, mi lähti lähtehestä kaiken toden, jokaisen toiveheni tyydytellen. »Oi ensi yljän armas, jumalainen», ma virkoin, »sa, min sanat sielun täyttää niin lämmittäin, ma yhä että virkoon!
Heitän herjat helmoiltani, Päältäni pahat panoset, Sanat kehnot kengiltäni, Sukiltani suutelukset; Ulos heitän herjät ryysyt, Arkivaattehet alennan, Riisun riihiryökälehet, Kaskivaattehet karistan. Otan vettä lähtehestä, Heiluvasta hettehestä, Jolla peiponen peseme, Kylän kukka kuuroame.
Läksi vanha, jätti valvattinsa Vierahalle valvateltavaksi, Ihastelijaksi uuden immen, Läksi vanha Yli-Ukon luokse, Kaikkivallan neuvokammiohon Oppimahan uutta aikakautta Syvimmästä syitten lähtehestä, Tullaksensa viittä viisahammin, Kuutta kuuluisammin kansallensa.
"Nouse, neitonen, norosta, hienohelma, hettehestä, neiti lämmin, lähtehestä, puhasmuotoinen, muasta! Ota vettä lähtehestä, jolla kastat karjoani, jotta karja kaunistuisi, eistyisi emännän vilja ennen käymistä emännän, katsomista karjapiian, emännän epäpätöisen, ylen kainun karjapiian. "Mielikki, metsän emäntä, lavekämmen karjan eukko!
Ken juopi vettä elämän Ijäisen lähtehestä, Ja rakkautta elävän Jumalan sydämestä. Armosta, kautta Kristuksen, Alati ammentaapi, Hän tyydytetyks' janonsa Ajassa tässä saapi. Sillä se silmä lähtehen Uskovan sydämmessä Kuohuva onpi ainainen Siunaus elämässä. Asunto Pyhän Hengen on Se sydän autuainen: Siin' ilo, rauha verraton, Rakkaus taivahainen.
Annikki hyvänimikkö lämmitti saloa saunan puilla tuulen taittamilla, Ukon ilman iskemillä. Kivet koskesta kokosi, saattoi löylyn lyötäviksi, ve'et lemmen lähtehestä, heraisesta hettehestä. Taittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta, hauteli metisen vastan metisen kiven nenässä.
Se sielu mainehikas, josta puhun, lihaansa palas, siinä hetken oli ja uskoi Häneen, joka voi hänt' auttaa. Ja uskoen hän tuleen moiseen syttyi rakkauden toden, että riemun tämän hän ansaitsi, kun toisen kerran kuoli. Kautt' armon, joka lähtehestä läikkyy syvästä niin, ett'ei sen alku-aaltoon viel' ole koskaan luodun silmä nähnyt,