United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikista kummista, mit' olen kuullut, On suurin kumma ihmisien pelko, Vaikk' älyävät kuolon täytymykseks, Mi tulee, kun se tullaksensa on. PALVELIJA. Sanovat: älkää tänään ulos menkö; Kun uhrist' otettihin totkut maalle, Sydäntä laisin elukast' ei löytty. CAESAR. Sen jumalat tek' ivaks pelkureille. Elukka ilman sydänt' olis Caesar, Pelosta jos hän tänään kotiin jäisi.
Roomalaiset Tek' aika teurasta, ja brittiläiset Sen täysin kostaa. Minä surmaa vaan Nyt etsin, missä tavata sen saan. On henki turha nyt; kun löydän tien, Niin Imogenille sen uhriks vien. 1 P
CAESAR. Tuon kaiken teki Roomaa pilkatakseen, Ja vielä muuta; Aleksandriassa Niin tässä kuuluu hän ja Cleopatra Torilla hopeelavall' istuivat Ja kultaisilla valtaistuimilla, Ja heidän jaloissaan Caesanon Isäni poikaa siksi nimittävät Ja kaikki sekasikiöt, joit' ovat Maailmaan siittäneet. Cleopatran Tek' Egyptin hän kuningattareksi Ja ali-Syyrian, Lyydian ja Kypron Täys valtiaaksi.
Paremp' olla Tuon kuolleen luona, jonka lähetimme Omaksi rauhaksemme ikirauhaan, Kuin sielun piinapuilla lakkaamatta Tuskissa olla. Haudassaan on Duncan Ja elon kuumeen jälkeen hyvin nukkuu. Pahintaan petos tek': ei teräs, myrkky, Ei ulkosodat, kapinat, ei mikään Hänt' enää saavuta. LADY MACBETH. Oi, miehen' armas, Sulosta jylhä katsees, ole tänään Iloinen, kirkas vierastesi kanssa.
Hoviss' ehkä Hän kuuli, että henkipatto joukko Tääll' elelee ja metsää käy ja kerran Voi liitoks yhtyä; sen kuultuaan Tapansa mukaan raivostui ja vannoi Nutistaa meidät; mut ei luultavasti Hän tullut yksin; sitä ei hän tohtis Ja sit' ei sallittais. Siis syytä meillä Pelätä, että ruumiilla on häntä Pahempi päätä. ARVIRAGUS. Kohtalomme olkoon Jumalten käsissä. Mut kaikitenkin Tek' oikein veli.
Joka päivä tarvitaan Uskon enennystä. Pyytäkäämme, pyytäkäämme Jesus uskoin tuta! Paljain liikutuksin ei Oikein perustuta. Ottakaamme, ottakaamme Rakentajaksemme Kulmakivi, perustus, Patsas Jesuksemme! Tek. 4: 11. 1 Kor. 3: 11. Joutukaamme, joutukaamme! Taivaass' iloitsevat Taivaan sotajoukot, kun Meitä vartoilevat. Kiittäkäämme, kiittäkäämme!
Niin auraltaan ja rukin luota läksi Mon' itsepäinen, jäykkä nuorukainen, Ja jalon innon tunsi, niinkuin tuntee Se, jonka maata vaanii vainolainen. Ken rakkaudellaan ja laitoksillaan Näist' innokkaista luonnontuottehista Tek' isänmaalle hengen auramiehet Ja kansan äidit Suomen neitosista?
Jos hänelle siitt tek hyväpäivä, ni hää käännäis pois ja sylkä
Niin uupumaton oli hän kuin tuskin yksikään, hän maata polki tömisti ja astui hiessään; mut käännöstä kun käskettiin, hän pettyi ainiaan, tek' "oikeaan" ja "vasempaan" päin vastoin aina vaan. "Jalalle pyssy" oppi hän ja "pyssy olkahan", tanahan laski painetin ja teki kunnian; vaan "kunniaa" kun huudettiin, hän laski painetin, kun pyssyn piti jalalle, se olkaan lensikin.
Mun salli esiin kutsua sun hahmos, Ett' Anna raukan kuulet valitukset, Edwardin, poikas lesken, poikas, jonka Se käsi tappoi, joka nuo löi haavat. Kah, noihin ikkunoihin, joista ulos Elosi lähti, voidett' avutonta Nyt poloisista silmistäni valaan: Kirottu käsi, joka nuo tek' aukot! Kirottu sydänkin noin sydämmetön! Kirottu veri, joka veres laski!