United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kapteeni Dalgetty», virkkoi herra Duncan Campbell, »tehdäkseni lopun tästä puheesta saan ilmoittaa teille, että minulla vielä on vähän työtä toimitettavana tänä iltana, jotta voisin huomenna varhain lähteä kanssanne matkalle Inveraryyn; ja sentähden...»
Mutta sill'aikaa kun he astuivat linnaan, ei hän malttanut olla taas varoittamatta herra Duncan Campbelliä, osoittaen, kuinka suuri vahinko hänelle saattaisi tulla, jos vihollinen äkisti ryntäisi ja saisi valtaansa hänen hevosensa, karjansa sekä viljavaransa.
Norja itse Hirveillä joukoillaan, ja apunansa Tuo kurja kavaltaja Cawdor-thani, Aloitti julman taistelun, siks että Bellonan rautahame sulho, hälle Ruveten vertaiseksi, käsi kättä Ja miekka kavaltajan miekkaa vasten Masensi korskan mielen. Lyhyesti: Me voiton saimme. DUNCAN. Mikä suuri onni! ROSSE. Niin että nyt Sven, Norjan kuningas, Meilt' anoo rauhaa.
Mainitessani uskonopettajastani hän pudisti päätään ja sanoi, että sain kiittää onneani, kun olin päässyt hänestä erilleni. »Se on hyvin vaarallinen mies», lausui hän. »Duncan Mackiegh on hän nimeltään. Hän ampuu varmasti maaliin monen yardin päästä ja häntä on monet kerrat syytetty ryöväyksistä maanteillä ja kerran murhasta.»
Mutta se, joka tahtoo kostaa viholliselleen, ei saa peräytyä, vaikka viatonkin saa samassa häviössä surmansa». »Hänen neuvonsa on hyvä, Annikka», sanoi kreivi Menteith, »menkää pois täältä, Jumalan nimeen. Jos tässä asiassa on jotakin perää, niin teidän tutustumisenne herra Duncan Campbellin kanssa on teidän kummankin tähden paremmin valmistettava.»
»Viekää hänelle sitten se sana, että mies, joka on hänen pahin vihollisensa ja hänen paras ystävänsä, pyytää häneltä puolustusta.» »Soisinpa, totta puhuen, että minun vietäväni sanoma olisi vähemmän kaksimielinen», vastasi Dalgetty. »Herra Duncan ei ole niitä miehiä, joiden kanssa on hyvä käydä arvoituksille.»
Alan puheli todellakin mitä herttaisimmin; ja ottaen pöydältä veitsen, hän leikkasi minulle takistaan yhden hopeanapeista. »Nämä minä sain isältäni, Duncan Stewartilta», lausui hän, »ja yhden niistä annan nyt sinulle viime yön muistoksi. Ja kuljetpa sinä missä tahansa, ovat Alan Breckin ystävät kokoontuvat ympärillesi, kun vain näytät tätä nappia.»
»Ketä», lausui vieras, »saan puhutella tämän kokouksen esimiehenä? Vai ettekö vielä ole valinneet sitä miestä, jolle tämä yhtä vaarallinen kuin kunniakas virka annetaan?» »Puhutelkaa minua, herra Duncan Campbell», sanoi Montrose esiin astuen. »Sinuako?» vastasi herra Duncan Campbell ylenkatseellisesti. »Niin juuri minua», toisti Montrose, »kreivi Montrosea, jos ette minua enää tunne.»
Sillä minä vakuutan teille, herra Duncan, että olen kerran nähnyt, kuinka viisikolmatta miestä, peitsi kädessä, arvaamattomalla ja uljaalla rynnäköllä valloitti linnoituksen, joka oli yhtä vahva kuin tämä Ardenvohr, ja teloitti palasiksi tai otti vangiksi sen puolustajat, joita oli lukumäärältään kymmenen sen vertaa.»
Heit' eikö säikyttänyt tuo? SOTURI. Heh, kyllä: Kuin jänis leijonaa, tai varpu kotkaa. Olivat, totta puhuin, niinkuin tykit Ladatut kaksin kerroin jyrinällä; Niin he Kahdesti kaksin kerroin löivät vastaan. Veressä kylpeäkö teki mieli, Vai uutta Golgathaako kuuluks tehdä, En tiedä minä Apua huutaa haavani; ma voivun. DUNCAN. Kuin sanas kaunistaa sua haavas; maineen On maku kummassakin.