Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Angus Mac Aulay, yhtä paljon häpeissään kuin suutuksissaan siitä, että häntä oli moitittu saidaksi vieraita kohtaan, joka moite vuorelaisen mielestä oli pahin mahdollinen soimaus, ei seurannut vierasta pihalle. Herra Duncan hyppäsi ratsunsa selkään ja läksi linnasta, takanaan kuusi hevosilla varustettua palvelijaa ja rinnallaan jalo kapteeni Dalgetty.
En sillä tahdo sanoa, että vahinko sattuisi teidän suostumuksellanne, vaan saattaahan sekin jo olla syynä, ettette pidä tarpeenmukaista huolta vahingon estämisestä.» »Te olette minun kunniani suojeluksessa, herra», vastasi herra Duncan Campbell; »siinä on yltäkyllin takausta. Ja nyt», lopetti hän nousten pöydästä, »minun täytyy ensiksi nousta.»
Mutta sittenkään ei kapteeni, huolimatta siitä ylpeästä ilosta, jolla herra Duncan osoitti näitä suojelusvehkeitä, lakannut väittämästä, että jokin varustus olisi rakennettava Drumsnabille, ympyriäiselle kukkulalle, joka oli itäpuolella linnaa.
»Tahtoisinpa sentään, herra Duncan», pitkitti väsymätön sotataituri, »ystävällisesti kehoittaa teitä rakentamaan jonkin varustuksen tuolle ympyriäiselle kukkulalle ja ympäröimään sen kelpo graff'illa eli kaivannolla, jotka asiat saisitte helposti toimeen, kun vaan pakottaisitte ympäristön talonpojat työhön.
»Vähä vaikea kumminkin», virkkoi herra Duncan Campbell, »minun oli teitä tuntea tuossa tallirengin puvussa. Vaan olisipa minun sentään pitänyt arvata, ettei pahoista voimista mikään vähempi kuin te, joka olette kuuluisa Israelin rauhan turmelija, olisi voinut tuoda kaikkia näitä eksyneitä miehiä tämmöiseen ajattelemattomasti hommattuun kokoukseen.»
Tytön näin laulaessa huomasi kreivi Menteith ihmeekseen, että laulu näkyi tekevän herra Duncan Campbellin mieleen paljoa syvemmän vaikutuksen, kuin mitä hänen ikäisestään ja laatuisestaan miehestä olisi luullut.
Siitä asiasta kuulin kerran, aselevon aikana, kuuluisan sotamarskin Banérin pitävän syväoppista keskustelua kenraali Tieffenbachin kanssa.» »Kapteeni Dalgetty», vastasi herra Duncan sangen jyrkästi, »meillä täällä vuoristossa ei ole tapana keskustella sotavarustuksistamme tuntemattomain kanssa.
Tule, synkkä yö, Sakeimpaan hornan savuun peity, ett'ei Terävä veitsen' haavaa näe, jonk' iskee, Eik' alta mustan vaipan taivas pilku Ja huuda: "seis, seis!" Suurempi kumpaakin: "sä, joka kerran" Sun kirjees yli kurjan nykyisyyden Mun nostatti, ja vastaisuuden tunnen Jo nykyhetkessä. MACBETH. Oi, armahani, Yöks tänne Duncan saa. LADY MACBETH. Ja lähtee milloin? MACBETH. Aamulla niin on määrä.
Kuitenkin, jos voisimme tämmöisen rajarauhan ehdot tasapuolisesti sovittaa ja jos saisimme jonkin takauksen sillä se, herra Duncan, on välttämätön asia siitä, että teidän markiisinne tahtoo täysin rehellisesti pitää rauhan ehdot, suostuisin minä puolestani aivan mielelläni siihen, että takanamme pysyisi rauha, koska meidän välttämättömästi täytyy mennä sotien eteenpäin.
Dalgettyn täytyi tätä viittausta noudattaa, vaikka vielä oli aikaista; mutta niinkuin taitava sotapäällikkö hän käytti kuitenkin hyväksensä jokaisen hetken, jonka asianhaarat vielä sallivat. »Luottaen kunniasanaanne», lausui hän täyttäen pikarinsa, »juon teidän terveydeksenne, herra Duncan, toivottaen pitkää jatkoa kunnialliselle suvullenne!» Huokaus oli herra Duncanin ainoa vastaus. »Niinikään, rouva», jatkoi soturi, niin joutuisasti kuin mahdollista täyttäen pikarinsa uudelleen, »juon kunnioittavaisesti teidän terveydeksenne, toivottaen, että kaikki hurskaat toivonne täyttyisivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät