Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
»Ne ovat ainoastaan omaa kunnianhimoansa ja hyötyä katsoneet, herra Duncan», vastasi Montrose, »jotka saattoivat maamme tähän nykyiseen pulaan ja ovat tehneet ne väkevät lääkkeet välttämättömiksi, joita nyt vastenmielisesti aiomme käyttää.»
Kapteeni Dalgettyn tapana ei ollut kuluttaa suutansa puhelemisella, kun sillä oli hyödyllisempää tekemistä. Herra Duncan oli aivan vaiti, ja rouva sekä kotipappi vaihtoivat vain harvoin pari sanaa, puhuen matalalla äänellä ja epäselvästi.
Emäntämme, Mrs Maclaren, ei tiennyt miten sellaista vierasta vaalia, ja kun vielä Duncan Dhulla se oli isäntämme nimi oli kaksi säkkipilliä ja hän itse oli innokas soiton rakastaja, oli siellä olomme yhtämittaista juhlimista, ja me suorastaan muutimme yöt päiviksi. Sotamiehet antoivat meidän olla rauhassa, vaikka kerrankin heitä kaksi komppaniaa ja muutamia rakuunia samosi pitkin laaksoa.
»Kreivi Menteith», pitkitti Montrose, »tahdotteko olla niin hyvä ja seurustella ritari Duncan Campbellin, Ardenvohrin herran, kanssa sillä aikaa, kun keskustelemme, kenen tulee seurata häntä hänen päällikkönsä luokse? Mac Aulay sallinee minun pyytää, että hänelle, niinkuin sopii, suodaan vieraanvaraa.»
Näitä kertomuksia Menteith huolellisesti vertasi siihen, mitä herra Duncan itse tiesi virkkaa linnansa ja lastensa hävityksestä; ja helppo on ymmärtää, ettei Ardenvohrin ritarin muistosta ollut haihtunut mikään tähän kauheaan ja tärkeään tapaukseen kuuluva seikka.
»En tahdo vastata teille, herra kreivi», virkkoi herra Duncan Campbell, »sillä minä tunnen väärät mielipiteenne ja tiedän, keneltä ne ovat lainatut.
Useammat kerrat hän aloitti puheensa eri tavalla, joka kerta ymmälle joutuen, kunnes hänen onnistui saattaa herra Duncan Campbellin tietoon, että se soturi, jonka piti häntä seurata, jo oli odottamassa ja että kaikki muutenkin oli varustettu, niin että hän voisi lähteä paluumatkalleen Inveraryyn.
Mutta nykyisen ajan melskeisyys vaatii, että minä viipymättä lähetän tämän upseerin Inveraryyn.» »Niin aivan, mutta ei suinkaan, että itse menisit häntä saattamaan?» kysyi rouva. »Parempi olisi, jos menisin», sanoi herra Duncan, »mutta voinhan myös kirjoittaa markiisille ja itse tulla jäljestä seuraavana päivänä.
Tänä hetkenä herra Duncan käski väkensä rynnäkölle ja ahdisti siis juuri samassa kuin näkyi aikovan vain ottaa vastaan vihollisen hyökkäyksen. Tämmöinen äkillinen käänne masentaa aina hyökkääjäin rohkeuden ja saattaa heille usein turmion.
Haavur' tuokaa. Ken tuossa tulee? MALCOLM. Jalo Rosse-thani. LENOX. Mi kiire hänen silmistänsä vilkkuu? Hoin katsoo se, ken jotain suurta tietää. ROSSE. Jumala kuningasta varjelkoon! DUNCAN. No, mistä matka, jalo thani? ROSSE. Fifestä, armollinen kuninkaani. Siell', ilmaa piesten, liput Norjan liehtoo Väkemme viileäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät