Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Minä olin sängystäni puoleksi ulkona ja Duncan oli pysytellyt koko ajan tappelupukarien vieressä ollakseen valmis käymään väliin, jos siihen oli vähänkin syytä. Viimeisten sanojen jälkeen hänen oli tehtävä se heti tai ei koskaan, ja arkailematta, vaikka vähän kalpeana kasvoiltaan, Duncan heittäytyikin riitaveljesten väliin. »Kuulkaa herrat», lausui hän, »minulla olisi toinen ehdotus tehtävänä.
»Ja tekin, ystäväni Allan Mac Aulay», jatkoi herra Duncan, tarttuen puhutellun käteen, »pitääkö meidän nyt katsoa toinen toistamme vihollisiksi, meidän, jotka niin usein olemme olleet yhdessä liitossa yhteistä vihollista vastaan?» Sitten hän kääntyi muiden läsnäolijain puoleen ja virkkoi: »Hyvästi, hyvät herrat!
Herra Duncan Campbell, niin palvelijat antoivat tiedoksi, oli jo linnassa; mutta ei kukaan tahtonut totella, kun kapteeni pyysi, että joku opastaisi hänet maalle; ensin, niin vastattiin, piti saada siihen Ardenvohrin herran nimenomainen lupa tai käsky.
Herra Duncan Campbell oli vastaamaisillaan, ja sielutieteen hämärin ja riidanalaisin puoli olisi tullut keskustelun aineeksi näiden molempain vuorelaisväittelijäin välillä. Mutta samassa ovi aukeni, ja sisään astui Annikka Lyle, harppu kädessään.
Herra Duncan läksi nyt ulos, seurassaan Allan Mac Aulay ja kreivi Menteith. »Tuossa menee yksi Campbell oikeata sukua», virkkoi Montrose lähettilään poistuttua, »silla heillä on kaikilla mesi kielellä, myrkky mielessä.»
»Sepä, kunnon kumppanini», vastasi Dalgetty, »juuri onkin se kysymys, johon en keksi vastausta. Tosiaan alan arvella, Ranald, että meille olisi ollut parempi, jos olisimme malttaneet pysyä mustan möykyn ja vesiruukun ääressä siksi, kunnes herra Duncan olisi tullut, jonka olisi täytynyt, oman kunniansa tähden, vähän taistella minun puolestani.»
»Tähän lopettaaksemme sen asian», virkkoi herra Duncan vähän vihastuneella äänellä, »minun ei tarvinne teille selittää, että linnoja saattaa valloittaa rynnäköllä, jos ei niitä miehuullisesti puolusteta, ja että linnoihin saattaa äkkiarvaamatta päästä sisään, jos ei niitä vartioida tarkasti.
»Jos herra Duncan jo niin pian saapuu tänne, herra markiisi», virkkoi muuan kapteenin puolustajista, »niin olisi liikaa kovuutta, jos ratkaisisimme tämän miesparan asian ennen hänen tuloaan.»
MACBETH. Voi, että vimmoissani tapoin heidät! MACDUFF. Miks teitte sen? MACBETH. Ken säikkynyt ja viisas Voi samass' olla, lempeä ja hurja, Kuninkaan mies ja puoleton? Ei kenkään. Tulinen lempi kiihkoissansa voitti Sävyisän järjen. Tässä makas Duncan.
Ja mitä vuoriston erinäiseen etuun tulee», lisäsi hän, »suokaa anteeksi, herra Duncan Campbell, että olen niin suorapuheinen niin minusta näyttää olevan aivan selvää, että nykyisen väärän hallituksen ainoa hedelmä on yhden, muutenkin jo liiaksi paisuneen klanin vahvistuminen vallassaan haitaksi jokaiselle muulle itsenäiselle päällikölle vuoristossa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät