Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
KAIKKI. Häijy on kaunis ja kaunis on häijy; Sumussa ja pilvissä noidat ne leijuu. Toinen kohtaus. Leiri Foresin lähellä. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee. DUNCAN. Ken tuossa verissään? On näkö hällä, Kuin kapinasta uuden uutukaista Hän tietäisi. MALCOLM. Se sama mies on, joka Soturin oivan, karskin lailla iski Mun kahleist' irti. Terve, urho veikko!
Tähän vastaamatta saattoi herra Duncan sotilaan torniin; siinä oli pääsön esteenä rautaristikko-portti sekä rautaristikoilla vahvistettu ovi, joiden väli oli niin pitkä kuin muurin paksuus. Saliin astuttuansa, jonka seinät olivat koristetut ripustetuilla tapeteilla, jatkoi kapteeni taas sotataidollista arvosteluansa.
DUNCAN. Niin, kunnon Banquo; niin on uljas hän, En kyllästy ma häntä kiittämään: Se on herkkuani. Seuratkaamme häntä, Mi huolien meitä vastaan ottamaan on Edeltä mennyt. Serkku verraton! Viides kohtaus. Inverness. Huone Macbethin linnassa. LADY MACBETH. "He kohtasivat minut voiton päivänä, ja olen täydellisimmästi vakuutettu siitä, että heillä on enemmän kuin ihmisen tieto.
»Herra Duncan karkasi meidän kimppuumme», jatkoi Mac Eagh, »ja veljeni tapettiin hänen päänsä oli pantu märkänemään juuri sille vallille, jolle kapusimme minä vannoin kostavani enkä ole koskaan jättänyt koston valojani täyttämättä.» »Olkoon niin», sanoi Dalgetty, »ja kosto onkin suloista herkkua, sen myöntänee jokainen totinen soturi.
Sillä minuun ei semmoinen nimitys suinkaan sovi, paitsi merkityksessä 'aika mies', jossa olen saanut sitä kuulla kuuluisan Kustaavus Adolfuksen, Pohjan Leijonan, ynnä muiden mainioiden sotaherrain suusta sekä Saksassa että Alankomailla. Mutta mitä herra Duncan Campbellin takaukseen tulee, tahdon panna pääni pantiksi siitä, että hän todistaa sanani todeksi, kun huomenna tänne tulee.»
Häntä Kannoilla seurasimme majaa hälle Tilataksemme; vaan hän ajaa joutuun, Ja lempi, tuima niinkuin kannus, auttoi Hänt' ennen meitä kotiin. Vieraaksenne, Ihana emäntä, nyt yöksi jäämme. LADY MACBETH. Mit' omaa alamaisell' on, hän itse Ja kaikk', on lainaa, hyvä ruhtinaani; Me vaadittaissa tilin teemme, jättäin Omanne teille. DUNCAN. Käsi mulle! Nyt Isännän luokse.
»Oletteko te», virkkoi rosvo, vaivaloisesti kohottaen ja kääntäen päätään sitä paikkaa kohti, missä hänen entinen vihollisensa makasi, »oletteko te se, jota ihmiset nimittävät Ardenvohrin ritariksi?» »Niin olen», vastasi herra Duncan Campbell, »mitä tahdot mieheltä, jonka viimeiset tunnit ovat kulumassa?»
»Ja jos se tarina olisikin totta», virkkoi Murdoch, »niin tyttö sai paremman miehen kuin Skotlannin kuningaskaan olisi voinut hänelle hankkia. Mutta tämä ei millään lailla kuulu asiaan. Herra Duncan Campbellin tytär on meidän omaa sukuamme eikä mikään vieras. Ja kenellä olisi parempi oikeus saada tieto hänen kohtalostaan kuin Mac Callum Morella, heimokunnan päälliköllä?»
Herra Duncan Campbell katseli kovin ihmeissään ja ihastuneena tätä suloista tulijaa, joka teki lopun hänen keskustelustaan Mac Aulayn kanssa. »Voiko», kuiskasi hän Allanille, »tämä ihana ja sievä neito olla veljenne palveluksessa kotisoittajana?»
»Veljeni kuultaviksi», vastasi Allan, »pitää teidän, herra Duncan, tuoda nämä varoituksenne, sillä hän on isäni suvun vanhin. Minä tosin olen Anguksen veli; mutta sen nojalla olen vain ensimmäinen hänen klanilaisistaan ja velvollinen olemaan muille esikuvana siten, että iloisesti ja nopeasti täytän hänen käskyjänsä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät