Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
"Stuifenit", vastasi hän pojallensa, "ovat jo kylliksi vuodattaneet vertänsä keisarin ja valtakunnan hyväksi; sinun velvollisuutesi on hoitaa sukuamme ja pitää Stuifenin vanhaa, jaloa nimeä elossa!"
Mitä minuun tulee, niin tiedäthän, että minun aivan ensi tilassa on matkustettava valtiopäiville edustamaan sukuamme ritarihuoneessa. Sanotaan, että siellä tulee esille hyvin tärkeitä asioita, ja minä olen, niinkuin muistat, jyrkkä hattu. Meidän tulee, maksoi mitä maksoi, estää myssyjä pääsemästä valtaan, ja uuteen kuninkaaseen ei ole luottamista.
Noin korkeata herraa ... kreiviä, jonka äiti on ruhtinatar... Ja jonka isoäiti oli talonpojan tytär! Sinä et tunne sukuamme, sinä. Niin, totta kyllä on, että isäni on kohonnut hyvin korkealle kuningatar Kristiinan suosion avulla sekä urotöittensä ja rikkauksiensa kautta, jotka hän voitti Saksan sodassa, ja myöskin minun äitini kautta!
Sano sitä lapsellisuudeksi, jos niin tahdot, mutta isäni uskoi sen, enkä minäkään voi kieltää, että sattumus merkillisesti on häirinnyt epäuskoani siinä kohden. Sukuamme seuraa siunauksen ja kirouksen kaksinainen, ristiriitainen kohtalo.
Nämä miehet silloin ottivat kiinni herransa ja veivät hänet sekä hänen veljensä, kädet seljän taa sidottuina, Klodvigin eteen. "Sinä olet", sanoi Klodvig muka hyvin vihoissaan kuninkaalle, "häväissyt sukuamme, kun annoit sitoa itsesi; parempi sinun olisi ollut kuolla." Ja hän halkasi tapparallaan vangin pään.
No vihdoinkin, Erik parka, hän lienee... Vihdoinko! Kolmen kymmenen ijässä ja översti! Ei: jo sinun pitää sanoa, pikku Hanna. Senaattori laski kätensä neiti Hannan olkapäille, katsoi ystävällisesti hänen vakaviin, tummiin silmiinsä ja veti henkeä syvään. Hanna, minä olen iloinen, että hän, viimeinen meidän sukuamme, on poissa sotakentältä.
Onpa veljiä omia, Sukuamme suomalaista Omassamme Aunuksessa,
Vaan, vanhukset, te seurassamme Olette harmaa kunniamme. Kas teille annan juhlajuomat Jaeltaviksi nuorisolle, Ett'ei nuo voimat Luojan luomat Sais sukuamme turmiolle: Te viisain, kokenehin käsin Täytätte parhain juhlalasin. Nyt siunatkaatte Luojan vilja Nimenen urhovainajitten Ja heille juokaa ensi malja, Vaan toinen pöytäonneks sitten.
Ja mitä olette tehnyt kostaaksenne häntä, jonka täytyi niin nuorena kuolla? Ette mitään. Hyvä; minä täytän teidän velvollisuutenne; minä tahdon kostaa häpeän, mikä on kohdannut kansaamme ja meidän omaa sukuamme! Sinä? Mitä sinä aiot? Minä käyn omaa tietäni, niinkuin tekin omaanne. Mitä aion, en tiedä itsekään; mutta minä tunnen, että minulla on voimaa uskaltaa kaikki oikean asiamme puolesta.
Taikaluuloa, Anna! Ja sen sanoo minulle oma heimoveljeni!... Etkö kuullut jo kehdossa sitä laulua?... Bruno kuuli sen kyllä, mutta hän ei sitä enää muista, sillä hän on luopio, joka on hyljännyt isiensä uskon ja liittynyt niihin, jotka pilkkaavat ja vainoovat meidän onnetonta sukuamme ... voi sinua, Bruno!... Halveksumisen teräskengillä sinä poljet isiesi pyhiä luita!
Päivän Sana
Muut Etsivät