United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onpa veljiä omia, Sukuamme suomalaista Omassamme Aunuksessa,
Filosofian-kandidaatiksi tultuaan, teki hän matkustuksia suomensukuisten kansojen luo, käyden ensiksi Inkerissä, Virossa, Liivinmaalla ja Aunuksessa, sitten Itä-Venäjällä ja Siperiassa, jolloin tutki erittäinkin Mordvalaisten ja Tsheremissien sekä Ostjakkien ja Voguulien kieltä. Näitä matkustuksia hän on kuvaillut huvittavassa kirjassaan Muistelmia matkoilta Venäjällä vuosina 1854 58.
Karjalan mies on hyvä mies, ei kieltää voi hän mitään, tarjoaa, mitä talossa on. »Kuda Ruodshin brihalle pitää?» Paljon pitää patruunalle: karhuja kaattavia, hirviä hiihdettäviä ja impiä ihania. Hei, miten sukset sujuilee, kun Karjalan brihat luistaa! Aamuhämärässä hongan alla he naukun ottaa muistaa. Aunuksessa on aavat maat ja kirkas on hangen kanto.
Valitellaan vainon öitä, muistellahan vanhaa aikaa, muinahisten miesten töitä; vihdoin Vornan virsi kaikaa: Aunuksessa kauas, julki kuului Vorna voimallinen. Monet Suomen retket kulki, työnä ryöstö, tappaminen. Varhain oli Kainuun kauhu; pahemmaksi vielä paatui, missä matkas, syttyi sauhu, missä iski, miesi kaatui. Ryösti vihdoin nuoren naisen. Vienot lempiviikot vietti.
Karjalaisten alkuperäinen kieli on säilynyt Venäjän Karjalassa, Aunuksessa ja Salmin kihlakunnassa Suomen itärajalla sekä äskenmainittujen siirtolaisten kesken. Lähellä Karjalan kieltä on Aunuksen eli Liygin kieli, jossa kuitenkin huomataan paljon yhtäläisyyttä Vepsän kielen kanssa.
"Nie snaju, mull' on kiire, hyvästi!" vastasi Risto. Jo kuudentoista vuotiaana oli Risto kulkenut Suomenmaan päästä päähän, ristiin rastiin, sekä kesäaikoina vaeltanut Aunuksessa ja Vironmaalla karjan paimenena ja kuin muutenkin näissä maissa leipäsakset saivat paremman kaupan kuin kotimaassa, jossa leivästä oli suuri puute, "kun sota riehui raivossa ja halla poltti peltoja".
Surullinen Suomen kieli Muilta anoopi apua, Niinkuin köyhä kynnyksillä Rukoilee ja ruikuttaapi, Latinasta lainan saaha, Eli ruotsista rukiita, Saksasta samalla lailla, Veljiltänsä vehnäisiä, Että saisi särpimeksi Makiampia muruja, Joilla pehmittäis petäisen, Virvoittais vihavan leivän. Oravalta on otettu Aunuksessa aamiainen, Vaan se leipä ei lihoita Aivan kyllin kyntömiestä.
Mikko rupesi jäämään muista. "Kas Mikkoa, huonoa miestä!" sanoi Pekka renki pilkallaan. "Joko väsyy mies näin pian?" Tämä oli kipeä loukkaus ylpeälle Mikolle. "Mokomiakin miehiä!" tiuskasi hän. "Hiihdettiin sitä ennen Aunuksessa vuorokausikin umpeen, uupumatta. Luulettepa jo joitakin olevanne". "Niin, mahdoit Aunuksessa kaalullakin ajella; kukapas sitä oli näkemässä?
Se lapsianne salli kirkolla kastaa, antoi akkojen vaeltaa rippiin ja messuun ja semmoiseen saastaiseen menoon eikä ollut miestä estämään omaa vaimoaankaan Ristin-Kiesusta kumartamasta. Salaa lie tehnyt sen vaimo, ja salaa tekivät sen monet muut, mutta siinä sen miehen näki, näki heikon ja nahjuksen. Pian olisi käynyt meille niinkuin on käynyt monelle heimolle Inkerissä ja Aunuksessa.