Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Dalgetty nykäisi olkapäitään ja jatkoi kulkuansa, sillä herra Duncan Campbellin kymmenennen tai kahdennentoista sukupolven takainen orpana alkoi jo käydä maltittomaksi. Linnan portilla oli tarjona toinen hirvittävä näyte linnanherran vallasta.
Campbellien oikea kylki alkoi sitävastoin hiukan päästä voitolle suuremman mieslukunsa ja Ardenvohrin ritarin sotataidon avulla. Herra Duncan Campbell oli, samassa kun kuninkaan väki ryntäsi, asettanut sotarintamansa äärimmäisen pään kulmittain eteenpäin. Sen kautta kohtasi ryntääjiä tuli edestä sekä sivulta, ja he joutuivat sekaisin, vaikka heidän johtajansa koki parastansa.
Duncan Dhu ja muut, jotka tiesivät minun tulleen Alanin kanssa, olivat epäilemättä varmat siitä kuka olin, ja muutkin olivat tietysti arvailleet sinnepäin. Sillä vaikka pukuni olikin muuttunut, en siltä voinut muuttaa ikääni enkä ulkomuotoani, ja kahdeksantoista-vuotiaat alamaalaispojat olivat, etenkin tähän aikaan, harvinaisia näillä seuduin.
»Tämän miehen kanssako huomenna lähtisit matkalle?» huudahti rouva. »Ei suinkaan se voi olla aikomuksesi, Duncan, jos et liene unhoittanut, että huomenna on surullinen muistopäivä, surulliseen juhlatilaisuuteen pyhitetty?» »En ollut sitä unhoittanut», vastasi herra Duncan; »kuinka sitä ikinäni voisin unhoittaa?
»Saattaa niin olla», vastasi Alan hymyillen. »Tuhlaavaisuuteni perin samalta mieheltä kuin nappinikin, isä paraltani, Duncan Stewartilta, rauha hänen sielulleen. Hän oli sukunsa uljain mies; ja paras miekkailija koko Highlannissa, David, ja se on sama kuin koko maailmassa. Sen voin vakuuttaa, sillä hän se juuri minuakin opetti.
Herra Duncan oli silloin ollut poissa kotoa Argylen markiisin kanssa sotaretkellä Mull'in saaren Maclean'eja vastaan. »Onpa maar», virkkoi soturi, »teidän herrasväellänne syytä paastota ja katua.
Tässä asennossa hän antoi seuraavat neuvot, vaikkei kukaan niitä pyytänyt: »Tämä teidän kartanonne, kuulkaa, herra Duncan, on sievän- ja vahvanlainen asuntovärkki; mutta tuskinpa se kuitenkaan on senlaatuinen, että kunnon kavaljeeri saattaisi toivoa maineellensa lisäystä, jos siinä pitäisi kestää useampia päiviä.
»Kyllä minä annan siitä käskyt», virkkoi Allan Mac Aulay, nousten ja esiin astuen. »Minä olen herra Duncan Campbellin ystävä. Menneinä aikoina olemme samaa surua surreet, enkä tahdo sitä nytkään unhottaa.» »Herra kreivi Menteith», sanoi herra Duncan Campbell, »mielipahalla näen, että tekin, noin nuorella ijällä, jo ryhdytte tämmöisiin hurjiin, kapinallisiin hankkeisiin.»
Suot ja nevat kartanoni ympärillä tuskin kannattaisivat teidän hevostanne taikka teitäkään, paitsi missä niiden poikki portaat käyvät, jotka ennen monen tunnin kuluttua saataisiin hävitetyksi.» »Herra Duncan», intti kapteeni, »te katsotte hyväksi niin uskoa.
Ja kerrassaan lopettaaksemme tämän asian minä pyytäisin, että te, hyvät ystävät, tarkastelisitte ritari Duncan Campbellin hevosta, joka tässä tallissa seisoo silmiemme edessä lihavana ja loistavana.
Päivän Sana
Muut Etsivät