United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sulatus hyvä ruokahaluanne Ja kumpaistakin terveys seuratkoon! LENOX. Suvaitkaa, kuningas, tok' istahtaa. MACBETH. Maan kunnia nyt olis koossa tässä, Jos Banquo ystävämme olis läsnä. Juroksi tahtoisin hänt' ennen syyttää Kuin jotain tapaturmaa surkutella. ROSSE. Sanansa poissa-olollaan hän syö. Suvaitkaa toki seurahamme tulla. MACBETH. On pöytä täys. LENOX. Tass' yks on paikka. MACBETH. Missä?
LENOX. Tass', armas herra. Miks noin kauhistutte? MACBETH. Ken tuon on tehnyt? HERRAT. Minkä, kuninkaamme? MACBETH. Sanoa voitko, että minä tein sen? Veristä tukkaas älä mulle huiskaa! ROSSE. Hyvät herrat, nouskaa: kuningas voi pahoin. LADY MACBETH. Ei, hyvät herrat! Moinen on hän usein Jo pienest' ollut. Istukaa ma pyydän. Se hetken puuskaa on; hän koht' on terve.
Kuin rakeet taajaan seuras Sanoma sanomaa, jokainen tuoden Sun ylistystäs kruunun puoltajana Ja hänen eteensä sen kaatain. ANGUS. Meillä Kuningas sulle laittaa kiitoksensa; Eteensä sua saattamaan vaan käskee, Ei sua palkitsemaan. ROSSE. Ja vielä korkeamman arvon merkiks Sua käskee tervehtiä Cawdor-thaniks. Siis, terve, jalo thani! Se sun arvos. BANQUO. Haa! Puhuvatko perkeleetkin totta?
Mut julm' on aika, jos me tietämättä Tulemme pettureiks ja peljästymme, Vaikk' emme syytä pelkohomme tiedä, Mut meren raivon myrskyiss' ajelemme Vaan sinne tänne. Nyt mun mennä täytyy; En kauan viivy, kohta palajan. Pahinkin kerran lakkaa, taikka muuttuu Kaikk' entiselleen taasen. Pikku serkku, Jumala sua siunatkoon! LADY MACDUFF. Häll' isä on, ja isätön tok' on hän. ROSSE. Mua houkkaa!
Vaikerrus ja parku Ja ilmaa viiltäväinen huuto kaikuu, Mut sit' ei kenkään tarkkaa; hullutusta On syvä murhe; kenen kellot soivat, Ei kysy kenkään; kunnon miesten henki Pikemmin lakastuu kuin hatun kukka: He potematta kuolee. MACDUFF. Liian jyrkkää, Mut liian totta! MALCOLM. Mikä uusin suru? ROSSE. Jo päivän vanha kertojaansa nauraa; Jokainen hetki uuden tuo. MACDUFF. Mitenkä puolisoni voi?
Norja itse Hirveillä joukoillaan, ja apunansa Tuo kurja kavaltaja Cawdor-thani, Aloitti julman taistelun, siks että Bellonan rautahame sulho, hälle Ruveten vertaiseksi, käsi kättä Ja miekka kavaltajan miekkaa vasten Masensi korskan mielen. Lyhyesti: Me voiton saimme. DUNCAN. Mikä suuri onni! ROSSE. Niin että nyt Sven, Norjan kuningas, Meilt' anoo rauhaa.
BANQUO. Niin aivan sanat kuuluivat. Ken tuossa? ROSSE. Kuningas onnellisen tiedon saanut On voitoistas, Macbeth; ja kuullen, kuinka Kapinan liekiss' alttiiks panit henkes, Hänessä ihmetys ja kehu kilvan Sinusta kiistää. Tuosta vaienneena, Ja päivätyötäs silmäten, hän huomaa Sun pöyhkäin norjalaisten riviss' aivan Kamoksumatta surman hirmukuvaa, Jonk' itse loit.
Macduffin linnan ryntäämällä otan, Valloitan Fifen, miekanterän omaks Kaikk' annan, vaimot, lapset, kurjat kaikki Sen heimon sielut. Min' en kerskaa turhaan: Ennenkuin päätös jäähtyy, heidät murhaan. Nyt kaikki näyt pois! Miss' on ne herrat? Mua saata heidän luokseen. Toinen kohtaus. Fife. Huone Macduffin linnassa. LADY MACDUFF. Mit' oli syytä hällä jättää maansa? ROSSE. Oi, malttia!
Sen lääkevoiman Sanovat hänen jälkeläisilleenkin Perinnöks jättävän. Tuon ihmeen lisäks On hällä Herralt' ennustajalahja; Ja armon todisteena runsas siunaus Valt'istuimesta virtaa. MACDUFF. Ken se tuossa? MALCOLM. Maanmiehiä, mut hänt' en vielä tunne. MACDUFF. Kah, terve, kunnon serkku! MALCOLM. Nyt ma tunnen. Jumal' armas, torju kaikki, mikä meidät Tekevi vieraiks toisillemme! ROSSE. Amen!
MACDUFF. No, kuink' on Skotlannin? ROSSE. Voi, kurjaa maata! Se itseään jo kauhistuu. Ei ole Se enää äitimme, vaan hautamme. Se, jok' ei mitään tiedä, saattaa siellä Hymyillä joskus.