United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin hän jättäisi Uunon ja varmaan sekä itse sitä surisi että Uuno tulisi onnettomaksi; minä taas kadottaisin lohduttajani ja siirtyisin ihan toiseen elämään, tulisin juristiksi, voisin olla sydämmetön enkä välittäisi olla edes rehellinen. Jos ajattelen silmät ummessa, pimeyden edessä, niin se on vaan tuo syleileminen, joka minua tenhoo.
Arkuutta ja uhkarohkeutta häilyi sekaisin matamin mielessä. Tuo käsittämätön, sydämmetön sorto huumasi häntä. Olikohan todellakin niin, että rouva sai lähettää poliisin heitä vangitsemaan, vaikka he olivat ihan syyttömät?
"Silloin et ollut kohtelias." "En, minä olin ilkeä, sydämmetön. Minä valitsin nuoren reivi M:n koetukseksi; minä näyttäytyin erinomaisen kohteliaaksi häntä kohtaan, puhuin ainoastaan hänen kanssansa, pidin häntä tuttavanani meidän pienissä kemuissa; sanalla sanoen, minä tahdoin että Hjalmarin piti se huomata ja harmistua, mutta niin ei käynyt."
Oliko siinä mitään muuta ymmärtämistä, kuin se, mikä on niin tavallista maailmassa? Sydämmetön nainen antaa miehelle rukkaset kun hänelle tarjoutuu jotakin edullisempaa. Rouva Linde. Luuletteko, että minä olen niin aivan ilman sydämmettä? Ja luuletteko, että minä helpolla sydämmellä rikoin välimme? Krogstad. Ettekö sitä? Rouva Linde. Krogstad, oletteko todellakin uskoneet sitä? Krogstad.
Mutta minusta siitä voi tulla vain tämmöiseen johtopäätökseen: jos sydämmetön heittiö, jolta puuttuu periaatteita ja hyviä ominaisuuksia, voi voittaa ja säilyttää naisen sydämmen yksinomaan kohteliaalla ja luontevalla käytöksellään, niin mitenkä paljoa enemmän sitten sivistynyt, periaatteellinen ja todellakin rakastunut mies saa aikaan samoilla keinoilla!
Mutta vanhus arveli puolestaan, ettei hänen pitäisi sentään olla liian sydämmetön toverinsa kevytmielistä ja nähtävästi eksynyttä poikaa kohtaan ja jättää antamatta tälle ohjetta.
Mikä vaatimus! Ottaisinko sanani takasin? En, vaan sanonpa vielä, ettäs olet toiminut kuin sydämmetön rosvo. Armottomalla kädellä kuristit sinä Mariamnen jumalallisen rakkauden, runnoit sisären sydämmen, jonka lemmenhelleys sua kohtaan maksoi enemmin kuin maa ja taivaan tähdistö. Niin sanomattoman kallis on hengen hieno kulta. Kaiken tämän sinä teit, koska syleilit vierasta, julkeata naista.
Riennä, laita hautajaiset Nuoren polven pois menoksi. Kuolivatko kaiva kuoppa, Kylän koirilla kuleta Sydämmetön sisko sinne, Kurjan veikon vierehisnä Osoittaen joukkoonsa. Tässä mun sukuni nuori. AIRUT. Mutta mennyt on paraskin, Kuollut armas äityesi: Ilman lasten lämpimyyttä Sortui suurista suruista Tuonen kylmille kylille. Riennä, laita hautajaiset. Voi emoni, miksi murruit!
Tästä lähtien ne ovat silmät. Minusta. Ne tuijottavat tuijottamistaan pimeydestä. Ja pimeyteen. Nyt laskee se rantaan. Mihin kohti se laskee nyt tänä iltana? Laituriin tietysti, niinkuin ennenkin. Miten voi se siihen laskea! Siihenhän sen pitääkin. Vaan siinähän Eyolf ! Miten he voivat sitte siihen laskea laivansa? Niin, Rita, elämä on sydämmetön. Ihmiset ovat sydämmettömiä.
Mun salli esiin kutsua sun hahmos, Ett' Anna raukan kuulet valitukset, Edwardin, poikas lesken, poikas, jonka Se käsi tappoi, joka nuo löi haavat. Kah, noihin ikkunoihin, joista ulos Elosi lähti, voidett' avutonta Nyt poloisista silmistäni valaan: Kirottu käsi, joka nuo tek' aukot! Kirottu sydänkin noin sydämmetön! Kirottu veri, joka veres laski!