United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANDRAEAS. Jos ylenisi poikas pispaksi, Niin mitäs sanoisit? KERTTU.. Kuin? Pispaksi! Mahdottomista en mä sano mitään. PISPA HENRIK. Ken tietää, mitä tulevaisuus tuonee Helmassaan. KERTTU. Eipä sitä kuitenkaan! ANDRAEAS. Mut kuitenkin sen pidän mahdollisna. Nyt olen pilkan oma! ANDRAEAS. Erehdyt, Jos puhettamme pidät pilkkana.
BUCKINGHAM. Edwardin lapset, Hastings, Rivers, Grey, Sa, hurskas Henrik, kaunis poikas Edward, Vaughan ja kaikki, jotka tunnottomat, Salaiset ilkijuonet surmaan syöksi, Jos synkät suuttunehet sielunne Näkevät halki pilvein tämän hetken, Niin kostoks ilkkukaa mun loppuani! Nyt henkien on päivä, eikö niin? SHERIFFI. On, hyvä herra. BUCKINGHAM. Henkien siis päivä On minun ruumihini tuomiopäivä.
Lähellä on tästä, Sun luonas käskin hänen käymähän. KILPI. En poiketa voi enää tekemästä Mä päätöksestäni. Ei päässyt hän Sentähden ole tänne. Tahtoisin Kernaasti häntä nähdä kuitenkin, Siis lähtekäämme! Luoksens' minut vie! Sun poikas kyllä kunnon poika lie? LAMPINEN. Se tietty on! Ja arvanethan sä, Ett' oli viesti sairaudestansa Minulle kova sanoma. KILPI. Hän on Siis sairas ollut?
Hopealähde tahraton ja puhdas, Jost' alkoi virta tää, mut likateille Pois poikkesi ja tuli saastaiseksi! Pahaksi kääntyi liika hyvyytesi; Mut tämä hyvän tulva huuhtoo pois Tuon hairahtaneen poikas veritahran. YORK. Näin tulee kunto paheen parittajaks: Hän häpeällään haaskaa kunniani, Kuin auli poika saidan isän, kultaa.
Teen mustan epätoivon kanssa liiton Vihollistani, itseäni vastaan. HERTTUATAR. Mut mikä kurjan tuskan kohtaus tämä? ELISABETH. Vain traagillisen raivon alkunäytös: Kuningas, poikas, mieheni on kuollut. Elääkö oksat, kun on juuri poissa? Ja mehun puutteess' eikö lehvät kuihdu? Ken elää mielii, itkeköön!
Mut arvaan mielesi: sa varot varmaan, Ett' olin vuoteellesi uskoton, Ja ett' on äpärä hän, eikä poikas. York armas, armas ylkä, pois se aatos! Niin on hän näköisesi kuin ei kukaan, Ei tule minuun hän, ei sukuhuni, Ja sentään häntä lemmin. YORK. Tieltä, huima! Jälestä! Ratsu ota, kannust' anna, Luo kuninkaan sa lennä ennen häntä, Ja ano anteeks, ennenkuin hän syyttää.
Kun ei kuulla Lehmän luulla Tuolla pullittavan suolla! Kuule kultain, Kun ma huudan, Tyttö rukka, kaunis tyttö! Mielen hauto, Mielen kautto, Mielen vietto, nuori neito! Etkös enää Tule tänne, Sinun poikas poveen lennä? Muistan äsken Kahdenkesken Kuin istuimme kukkain keskell' Neitoseni Sylissäni Pitelin, ja vieressäni; Kuiskuttelin, Muiskuttelin, Muinoisia muistuttelin.
Tok' hetken päästä silmänsä kirkastui Ja tuskansa puheeks' puhkesi noin: "Ken antaa vallan, kuningas, sinullen Näin unheen yöhön kätkeä poikas'? Sä hengen annoit mulle, se ota taas, Mitättömän vastalahjan sa saat. Kov' ompi kuolla nimettä, unheessa, Kovempi vielä elämä tää ois'; En elää voi, mutt' totella isää voin, Mä tottelen siis ja kuolohon käyn." Kuningas vaiti ol', vihan peitti hän.
Mun salli esiin kutsua sun hahmos, Ett' Anna raukan kuulet valitukset, Edwardin, poikas lesken, poikas, jonka Se käsi tappoi, joka nuo löi haavat. Kah, noihin ikkunoihin, joista ulos Elosi lähti, voidett' avutonta Nyt poloisista silmistäni valaan: Kirottu käsi, joka nuo tek' aukot! Kirottu sydänkin noin sydämmetön! Kirottu veri, joka veres laski!
Oksasen isänmaallinen, sytyttävä sävel saa Arvi Jänneksellä kansallisen suuttumuksen, suomalaisen pyhän vihan syvemmän kaikupohjan. Säkeet sellaiset kuin: »Poikas myös, moni kunnoton, oi, pöyhkänä päätäsi tallaa...»