United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos lienet vanha Väinämöinen, laulaja iänikuinen, niin ruvetkaamme laulamahan, mies miestä oppimahan, toinen toista voittamahan." Väinämöinen lausui: "Mitäpä minusta on laulajaksi, kun olen kaiken aikani elellyt vaan näillä Väinölän ahoilla, kotipellon pientarilla; mutta sanohan sinä, mitä sinä enintä tiedät, yli muiden ymmärtelet." Nyt alkoi Joukahainen ladella tietojansa.
Läksi vanha, jätti valvattinsa Vierahalle valvateltavaksi, Ihastelijaksi uuden immen, Läksi vanha Yli-Ukon luokse, Kaikkivallan neuvokammiohon Oppimahan uutta aikakautta Syvimmästä syitten lähtehestä, Tullaksensa viittä viisahammin, Kuutta kuuluisammin kansallensa.
Jo aukenee taivaan kultainen portti, jo kiiltää hopeakirkas elämän virta. Avatkaa räppänä, avatkaa ovi, että kuulen selvästi kotimaani soiton siellä on minun kotini, sieltä minä tänne lähetettiin kouluhun kovan elämän, orjantyötä oppimahan; vaan kohta, ja kohta, ja kohta viette te te kauniit siivelliset taaskin vaivaisen vaimon kultanurmen kainalohon, Tuonelan sinisalihin.
Ota metsä miehiksesi, Urohiksesi Tapio, Korpi kolkkipoiaksesi, Kumpu kumpalivaraksi; Ota miestä oppimahan, Taivon kaarta katsomahan Otavaista oppimahan, Tähtiä tähystämähän! Kun kuulet minun tulevan, Miehen aimo astuvaksi, Lähe tietä neuomahan,
Luo pojan taattopa astui, taitava tarkoin neuvomahan kävi toist' älytarkkaa: "Antilokhos, sua, vaikk' olet nuori, on suosinut aina Zeus ja Poseidon, oppimahan ajotaitohon kaikkeen ohjannut, sua siin' ei siis ole neuvoa tarvis. Taiten kiistämön pään sinä kierrät. Vaan hitahatpa on hevot sulla; ja koituu siis kova onni, ma pelkään.
Kuuli tuon kujertavaksi emo aitan portahalla, lauloi laulua sydämen alla taivon tähtikirjan: »Oli mulla onnen poika, lie ollut surunkin poika, yksi vierähti Virohon, toinen sai Suvantolahan, itse vierin Inkerihin, päädyin päiville pahoille, orjan illat istumahan orjan aamut oppimahan.»
Toimme tänne tyttörievun, Tänne kurjan kuljetimme, Kouluhun kovan elämän, Orjan työtä oppimahan Itkun alhossa alati. Ja milloin ja milloin ja milloin Tuska se nimetön loppuu, Tauti se kalvava taukoo? Ja milloin ja milloin ja milloin Mun saatatte onnelan maille Ja kultasen hongiston helmaan?
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Kuu, keritä, päivyt, päästä, otava, yhä opeta miestä ouoilta ovilta, veräjiltä vierahilta, näiltä pieniltä pesiltä, asunnoilta ahtahilta! Saata maalle matkamiestä, ilmoillen inehmon lasta, kuuta taivon katsomahan, päiveä ihoamahan, otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän!"
"Kostohon minäki koito, kostoksi, kovaosainen, mittaelin miekkoani, kannoin kaunista asetta noilla Pohjolan pihoilla, Pimentolan pientarilla surmaksi oman sukuni, kateheksi kantajani!" Katseleikse, käänteleikse: näki jälkeä hitusen, ruohossa rutistunutta, kanervassa katkennutta. Läksi tietä tietämähän, ojelvoista oppimahan. Tiehyt metsähän vetävi, ojelvoinen ottelevi.