United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
NUORI JOUKO. Heikko on emoni usko. Veljenikö laulajaksi! Väinön kanssa voittosille? Iloksiko vai suruksi? Suruksi koko suvulle. KIRRI. Miksi, Aino, noin epäilet? Miksi aavistat pahoja? Etkö voisi nyt iloita Tuumistamme urhokkaista? AINO. Suon teille suvisen ilman, Vaan ei myrskyt vallassani. Tuolla on ihana ranta, Tyyni, kaunis lummepauni. Siell' olen istunut kivellä.
Se kävi kylässä kerran; kuuli kummia sanoja, lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla, kuin mitä itseki tiesi, oli oppinut isolta. Tuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti Väinämöistä laulajaksi paremmaksi itseänsä. Jo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa.
Hän kysyy vaan: »miksi neittä korjahasi?» Jopa näkee nyt ukko Wäinämöinen, ettei puolet sanat tässä mitään auta; hän uudistaa kosimisensa suoraan, peittämättä, vaikka kyllä koristetulla lauseella. Hän pyytää neittä: »Mesileivän leipojaksi, Oluen osoajaksi, Joka lautsan laulajaksi, Ikkunan iloitsijaksi Noilla Väinölän tiloilla». Mutta neito ei annakaan yhtä suoraa vastausta.
Sen mä mieheksi sanoisin, Luulisinpa laulajaksi, Joka saisi sattumahan Sanat kaikki santillensa, Että kaksi äänellistä, Eli kaksi äänetöntä, Kaheksan tavausta kanssa Ain' ois pantu paikallensa, Oikein sattunut somasti, Ruvennut runorivihin. Niin on runo rustattuna Muka laatunsa mukainen, Muutoin on lamassa laulu, Virsi pitkäkin pilalla.
Riistä, Taina, tyttäresi Ukko utran polven päältä. TAINA. Anna lapseni iloita, Pyhä on polvi laulajalla. AINO. Kuulen kummaksi sinua, Loitsijaksi, laulajaksi. Mutta päästä polveltasi. Tuoll' on toiset karkelossa. Siellä vartovi minua Kirrikin kulossa mielin. V
Virstan päässä Keikkulassa oli samoten seppä Michei niminen ylen kiitetty laulaja, mutta en millään koneella saanut sitä laulamaan. Veliäkin sanottiin oivaksi laulajaksi. Siitä kävin Saarimä'ellä, syrjäkylä 10 virstan päässä, jossa kaksi vanhaa ukkoa antoivat muutamia lauluja.
Jos lienet vanha Väinämöinen, laulaja iänikuinen, niin ruvetkaamme laulamahan, mies miestä oppimahan, toinen toista voittamahan." Väinämöinen lausui: "Mitäpä minusta on laulajaksi, kun olen kaiken aikani elellyt vaan näillä Väinölän ahoilla, kotipellon pientarilla; mutta sanohan sinä, mitä sinä enintä tiedät, yli muiden ymmärtelet." Nyt alkoi Joukahainen ladella tietojansa.
"Pesipä emo minua, pesi piennä hutjukkana, kolmasti kesäisnä yönä, yheksästi syksy-yönä, joka tielle tietäjäksi, joka maalle malttajaksi, kotonani laulajaksi, ulkona osoajaksi." Siitä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, jop' on loihe loitsijaksi, laikahtihe laulajaksi: tulta iski turkin helmat, valoi silmät valkeata Lemminkäisen laulaessa, laulaessa, lausiessa.
Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi, sep' on tiellä seisokahan, toinen tieltä siirtykähän. Lienet vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan, mies on miestä oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitäpä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi!
Huuda päälle vain, kyllä meidän kaupunkimme seinät kestävät, ei ne kesken halkea. Joju huusi niin heleällä äänellä, että jos joku taiteen harrastaja olisi sattunut häntä kuulemaan, niin varmaankin hän olisi pyytänyt valtio-apua tämän uuden kyvyn laulajaksi kasvattamista varten. Huudettuaan Joju, sillä välin kuin kumppanin vuoro oli, iloissaan hyppäsi eteenpäin.