United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulle olisi todellinen helpotus, jos lupaisit tehdä sen.» »Missään tapauksessa en voi luvata pitää hänestä enemmän kuin nyt voin», vastasi asianajaja. »Sitähän en pyydäkään», sanoi Jekyll, laskien kätensä toisen käsivarrelle. »Minä pyydän vain oikeutta pyydän, ettet minun tähteni riistä sitä häneltä, kun minua ei enää ole olemassa.» Utterson huokasi tahtomattaan.
Nälkään nääntyvältä leipä riistä, viime toivo epätoivoiselta, armaat aartehensa saiturilta sitä murhetta et heille saata, kuin jos multa Annetteni veisit. TUOMMOINEN TYTT
Yrjö kääntyi takaisin metsään ja kätki itsensä pensaan taakse erään polun varrella, jota myöten metsän riista tavallisesti kulki, kun se metsästä pyrki lakealle. Puut heittivät tummat varjot hänen edessään olevalle leikatulle ruismaalle. Tarhapöllö huutaa vinkaisi ylhäällä pyökkipuussa, vaan muuten oli kaikki äänetöntä. Ammuttavia otuksia ei näkynyt. Kyttä oli toivotonna.
KOUKI. Mies olet, uros parahin, Toki turhasta tutiset. Miksi arvoja kyselet? Tyttö on voitettu, omasi. Kun löydät, sylihin riistä, Viemme vinhasti kotihin.
Sa meille suonet olet lihamme kurjan, siis se riistä myöskin! Ma tyynnyin, etten heitä murhettaisi; sen päivän, toisenkin me vaikenimme. Ah, kova maa, miks auennut et silloin? Pääsimme päivään neljänteen; nyt syöksyi jalkaini juureen pitkällensä Gaddo ja sanoi: 'Isä, etkö auta mua? Hän kuoli siihen.
Muuten ei voi lainkaan määrätä monenkaan heimon asuma-alaa, sillä kun metsän riista jossakin paikassa vähentyy, muutetaan heti toiseen; jos siellä taas kohtaa jokin vastarinta, ovat indiaanit heti valmiina ase kädessä anastamaan halutut oikeudet ja asuttumaan mihin mieli tekee. Tulimaasta ja sen asukkaista tiedetään ylimalkaan hyvin vähän.
Nyt se olisi ollut oma ystävä saatava, jos mieli. Viime kesän oli hän omastaan eksyttyään saanut koko kesän yksinään juosta. Se oli surullinen suvi, vaikka riista suuhun juoksi. Missä vain kulki, kaikkialla luolat täynnä toisten lapsia. Minne vain tuli, vaikka olisi ukkosta piiloon paennut ja vaikka olisi koppelo tuomisina vieraaksi tullut, vastaan harisivat ja ikeniään irvistivät.
Nyt siis, piispa lausui, nyt on Suomen kansalla Jumalan kokonainen pyhä sana, tässä on sillä aarre, joka on ainoa katoamaton; aikojen melskeet eivät sen arvoa vähennä, eikä mikään onnettomuus riistä onnea siltä, jolla on tämä kalleinna tavaranaan. Tämä on ensimmäinen suomalainen raamattu.
Kiitos siitä Nyyriseni! Mä vihdoin löysin loihtu-maljani. Ett'ei se enää vihollisten valtaan Tulisi, kaivan sen maan povehen Ja annan Manuun eukon omaksi. Niin kansan vapauden talletan Ja synnyinmaani onnen, kohtalot Jos mitkä tulkoot! Armas Nyyrini! Sun tuhkas peitteheksi levitän. Sen vaipan alt' ei kukaan sitä riistä. Kun voimallisna mämningäisenä Sä vartioitset sitä lakkaamatta. VIIDES N
Riistihe sylistä riista, virkkoi vielä vierressänsä, kotitielle tietessänsä, poiketen kotipolulle: "Voip' on miestä mieletöntä, sulhoa sudenhalujen!