United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mitä kummia on tapahtunut, Knut?» »Hän sittenkin herätti sinut?» »Ei, mutta me heräsimme, kuin katuovea avattiin. Mitä tämä merkitsee?» Knut syleili häntä kiivaasti. »Että minä olen onneton ihminen, Pietari.» »Rakas ystävä, mitä on tapahtunut?» Knut kertoi. Toinen istui äänettömänä ja kauhistuneena, kuin hän oli lopettanut.
"Kun vaan pääsen tuolle metsän kulmalle", ajattelin itsekseni, "niin siinä onkin jo tie. Kyllä minä olen ainakin virstan kulkenut väärää". Pääsin tuosta viimein metsänkin kulmalle, mutta tietä siellä ei ollut: laajalti vaan levittelihe edessäni niittämättömiä pensaita ja niitten takana kaukaa, sangen kaukaa näkyi autio keto. Minä pysähdyin uudestaan. "Mitä kummia?... Missäs nyt ollaan?"
Pahasti rämähtäen vastasi hän taasen: »se tapahtuu juuri niin pian kuin nämät kaksi nahkaista torvea ilmestyy meille läpi seinän, juuri tähän etehemme». Ja nyt vihelsi hän kerran ja pitkään. Mutta ah jos kertoa voisin! JUHANI. Se tee, jos suinkin jaksat. Voi mitä ihmeitä ja kummia olet nähnyt!
Vähitellen he vieraantuivat toisistaan, varsinkin sitten kun Kalle muutamain vuosien perästä tuli lyseoon. Hänestä, näet, aijottiin tehdä pappia. Siitä ehkä tulee vielä rovasti, taikka hyvästä lykystä piispa, sanoi emäntä. On semmoisia kummia ennenkin nähty.
"Mikä virma sinuun on tullut; ethän vain oletko sinä humalassa vai Herra nähköön; kuulehan älä nyt noin riehu; mikä sinulle on tullut?" puheli Reeta pelolla katsellen miehensä raivoa ja kummallisesti hehkuvia silmiä. "Pane paikalla pirtti lämmitä tahi minä ei, sitä ei enää kestä mikään pirtti lämmitä tahi tänä yönä tapahtuu kummia!" ärjähteli Martti ja vapisi kauheasti.
Tiesihän hän itsekin, että hän rakasti häntä; vaikka se sitten vasta tuntui tulevan todelliseksi, kuin Pietari sen sanoi. Knut ei vastannut. He purjehtivat edelleen aivan ääneti. Kuin he jälleen olivat makuuhuoneessaan, alkoi Knut täyttää matkalaukkuaan. »Mitä kummia tämä merkitsee?» Pietari kysyi. »Minä matkustan,» Knut vastasi. »Mutta Knut ! Matkustat ! Tänä yönä! Jäähyväisiä sanomatta!»
KUSTAA. Jahka joudun! Voitto esti minua, hän ei ole vielä lopussa. VOITTO. Olenpa niinkin, veli, nyt minä olen aivan lopussa. Hyvä täti ja veli! tässä esittelen teille morsiameni. SANNA. Mitä tämä on? KUSTAA. Morsiamesiko? VOITTO. Niin, rakas, hellä morsiameni, joka suostumuksellaan on tehnyt minut onnellisimmaksi olennoksi taivaan alla. SANNA. Kas nytpä kummia kuullaan! Sinä nait?
Nyt minä haluan omaa asuntoa, sillä syksyllä aion naimisiin mennä. Mutta senpä vuoksi pyytäisin, että patruuna, jos suinkin mahdollista olisi, antaisi minulle eron palveluksestani, jotta saisin hankkia tupasen itselleni ja viljelysmaata vähän viljemmältä.» »Kylläpä kummia pyydätkin, mutta en minä kuitenkaan suutu, sillä sopiihan sinun pyytää, minun kieltää, ja siitä sitte on päästy.
Provastin mieleen johtui, hän ei itse tiennyt mistä, kaikki, mitä hän Heikistä tiesi, ja hän syytti itseänsä siitä, ettei hän ollut tarkempia tietoja hankkinut Heikin vanhemmista. Heikissä oli tämä äkki-arvaamaton tapaus vaikuttanut kummia.
Kauan jälkeenpäin hän kuuli tosin, että Lentuan kylällä oli tapahtunut kummia. Yöllä oli tullut aseellisia miehiä kaupungista, jotka olivat murtautuneet kauppiaan taloon, penkoneet siellä kaikki paikat ylös alaisin ja vieneet isännän itsensä vangittuna mukanaan. Sen kertoi hänelle eräs Lentuan kylän tyttö, joka samoin kuin hänkin oli kerran lähtenyt piiaksi pääkaupunkiin.