United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kaunis ruusu halavien hyminässä Päänsä uneksuen alas kallistavi, Unissansa hymyilee, ja nuorukainen Pohjatuuless' kultanummen kunnahalla Ylös päänsä nostaa, otsans kirkkaast' loistaa, Ja hän lausuilevi hourauksess' lemmen: Riehu, onnen tuuli, raikas pohjatuuli, Riehu vapaast' ympär' poskieni tulta, Puhaltaen kultain kotokartanosta.

KULLERVO. Nyt riehu, tuli, pimeässä yössä! Sua katsella tahdon tuolta vuoren harjanteelta. TIERA. Hurjaa, ilkeätä tämä leikki, jo mieleni käy karmeaksi. VIKSARI. Olvi lievittäköön mielen. Tule, Tiimanen, kanssani oltta kuopasta tuomaan. TIERA. Mutta tuota rahia, joka makaa tuossa kedolla, nyt tarvitsemme. Tämä hirveätä on katsella; mutta nytpä sodan nähneekseni sanoa taidan.

AAPO. Malta mieles, mies, ja älä riehu. JUHANI. Sinä kuulit mitä hän sanoi. LAURI. Hän valehteli. Sen näin hänen silmistänsä, vaikka koettikin ukko ottaa päällensä vallan totisen muodon. Hän valehteli; sen vannon minä. AAPO. Suuri junkkari koko Mäkelä.

Toki muuta en tajua Sovitusta arvokasta Kuin veren verestä, koston. KULLERVO. Meill' on yhteistä jotakin. KALERVO. Yhteistä viha verinen. ARMI. Mutta syyttömiä säästä! Et opettajaksi huoli Sutta, ilvestä, repoa, Et verenhimosta riehu Etkä surmasta iloitse, Vaan iloitset oikeudesta, Väärästä vihassa kiehut. Siksi väärä mahti murra!

Taikka tyynny, aalto, Lepoon vienompaan Luonnon huokausta, Yötä kirkkomaan, Taikka illan unta, Joka kukkaseen Laskee kuutamolla Utu-siipineen. Riehu sydän, riehu! Kuohu tuntehen Tulivirta, tulta Syökse, iskien Salamoitse yössä Sielun, sodi vaan: Sodi, syki, tunne Kaikki tuskat maan! Taikka tyynny, tyynny Rauhaan hiljaiseen!

Tuonne nyt riensivät, kuss' oli ankarin taistelon riehu, kuss' oli Kebriones, jalo Pulydamas sekä Falkes, Palmys, Orthaios, Polyfetes, mies jumalainen, myös kera Askanios ja Morys, pojat Hippotionin; päivää ennen ol' Askanian mehumailta he tulleet toisia päästääkseen, ja nyt taistoon Zeus heti heitti.

Taistelo vimmainen taas alkoi laivojen luona, kuin veres, uupumaton ois vastaan joukkoa joukko ryhtynyt ryntäämään; raju niin oli ottelon riehu. Näinp' oli ottelijain nyt mieli ja aatos: akhaijit vartoi kuoloa vain, tuhon päivää väistämätöntä; 700 toivo ja intopa taas oli kaikkien iliolaisten laivoihin tuli syöstä ja surmata aimot akhaijit. Moisia miettien ryntäsivät päin miehiä miehet.

Kaunis ruusu halavien hyminässä Päänsä uneksien alas kallistavi, Unissansa hymyilee, ja nuorukainen Pohjatuuless' kultanummen kunnahalla Ylös päänsä nostaa; kirkkaast' otsa loistaa; Lemmen hourauksessa hän lausuilevi: »Riehu, onnen tuuli, raikas pohjatuuli, Riehu vapaast' ympär' poskieni tulta, Puhaltaen kultain kotokartanosta.

Mutta synkässä hongikossa keski-yön myrskyssä lauloi Kalmatar: "Peitä, yöhyt, Kalman tyttö, Ett'ei silmä häntä keksi! Riehu rajusiivin, myrsky,

"Se kulkee tasaisesti eteenpäin eikä riehu niinkuin Christierninin ja Furumarkin jääkärit", vastasi ukko Lode levollisesti, luoden toverilleen leikkisän katseen, jonka tämä palkitsi vastaten: "Mutta kun tarvitaan, niin kyllä minun mieheni ovat yhtä levollisia ja vakaita kuin sinunkin".