United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tee tahtosi," sanoi Knut ja läiskäytti piiskalla hevosta, niin että se lähti juoksemaan voimiensa takaa. Mutta kuta lyhempi aika, sitä varmempi päätös. Nuorukainen arvosteli vielä kerta tarjousta, epäilys hävisi, ja hän huusi minkä jaksoi ajavien jälkeen: "Minä tulen!" "Tule vaan!" huusi mies takaisin, ja kärryt katosivat tomupilveen, johon päivänpaiste ripoitti kultajyviä.
Sitten päästi hän Knutin ja huusi kovalla koulumestarin äänellä muille herroille: »Aletaan!» Pietari oli tämän kohtauksen aikana pureksinut alahuulensa melkein poikki; hattunsa hän oli väännellyt yhteen sykkyrään. Kuin hän ja Knut jälleen olivat kadulla, sanoi hän: »Jotta sinä saatoit olla niin ystävällinen tuota tuota . Minä tuskin voin hillitä itseäni, kuin minä näen hänet.
Kuin he olivat linnan portilla, sanoi Knut: »Hyvää yötä, isä.» »Etkö sinäkin tule sisään?» »En minä tahdon kuljeksia vielä vähän.» Vanhus jäi vielä seisomaan, mutta Knut työnsi hänet hiljaa portista sisään. »Mene sisään, isä, äläkä pelkää minun tähteni.» Holt laahasi itsensä sisään; Knut kulki Pietari Strömin taloa kohti.
Holt istui kädet pöydällä ja tuijotti eteensä. »Se on paha se», hän sanoi, »hyvin paha. Minä olin todellakin odottanut minä olin luottanut » Knut nousi seisomaan. »Minä olen pahoillani, isä, että minä en voi täyttää sinun toiveitasi. Mutta minä en siihen voi mitään. Mennyt on mennyttä.» Pietari pisti päätään ovesta.
Uljas kuin Inger Ottintytär Knut Alfinpojan paarien ääressä. Susi voidaan kesyttää. Täytyy takoa kahleet valmiiksi. Kautta Kristuksen pyhän veren, kuinka hän on ylpeä ja kaunis! KOLMAS N
Hän säpsähti ja painalti rintaansa; hän oli ollut vähällä huudahtaa, kuin hän huomasi, että se mies, jota hän juuri oli ajatellut, seisoi hänen takanaan. »Suokaa anteeksi, minä taisin säikyttää teitä,» hän sanoi hymyillen. Kornelia liikutti huuliaan, mutta vastausta ei kuulunut. Vähitellen hän toipui ja ajatteli vasta sitten, mitä Knut oli sanonut. Rumaa! Hän katsoi hämmästyneenä häneen.
»Tuossa on jotain kaunista», Knut sanoi ja osoitti innostunutta ystäväänsä. »Se on kunnon mies eikös ole?» »Oo on on niin», hän sanoi varovaisesti. »Te epäilette?» »En minä en tiedä minä vaan ajattelin Björnholt sanoo, että hänellä on vaarallisia periaatteita», hän tavotteli. Knut hymyili. Kornelia naurahti hämillään, mutta ei näyttänyt suuttuvan.
Se huolestutti heitä, Knut pelkäsi: Ehkä hän kuitenkin katui, ett'ei ottanut Björn Haugstadia? Vanhukset eivät tienneet muuta neuvoa, kuin kiirehtiä häitä. Naimiseen päästyään hän kyllä rauhoittuisi. Knut arveli samaa. Ja kun he puhuivat siitä Alfhildille, oli hänkin melkein yhtä mieltä. "Tehkää, niinkuin tahdotte", sanoi hän.
»Jumala sinua siunatkoon, Pietari, sinä olet sentään herttainen poika.» »Mutta, Knut, miksi et sinä saattanut » »Jälleenkö ruveta runoilijaksi? En, minä en pyri niin korkealle. Jos minä vaan voisin tulla tasaiseksi toivovaksi työmieheksi! Mutta sitäkään Jääköön se tällä kertaa. Istutaan. Ja kerro minulle jotain. Etkö sinä osaa jotain hauskaa kalastajan tarinaa?
Voiko Knut kieltää, että hän vastusti isiltä perittyä, kallisarvoista uskontoa. Ja mitä hän ajatteli työmiesten hävittömästä liittymisestä kaitselmusta ja varakkaita luokkia vastaan? Lopuksi hän kosi järkeviä perheenisiä. Tahtoivatko he uskoa lastensa ajallisen ja ijankaikkisen onnen näitten kumoajain käsiin j.n.e.» »No? Mitä Knut vastasi?» »Hän ei vielä saanut puheenvuoroa.