United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taos kuokka kolmihaara, tao tuuria tusina, avaimia aika kimppu, jolla kuun kivestä päästän, päivän päästän kalliosta!" Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi miehen tarpehia; takoi tuuria tusinan, avaimia aika kimpun, kelpo kimpun keihä'itä, eikä suurta eikä pientä, takoi kerran keskoisia. Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, siitti siivet sulkinensa, levahutti lentämähän.
Siitä nuoren Joukahaisen jopa tuskaksi tulevi, läylemmäksi lankeavi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen! Pyörrytä pyhät sanasi, peräytä lausehesi! Päästä tästä pälkähästä, tästä seikasta selitä! Panenpa parahan makson, annan lunnahat lujimmat."
Kahdeksasviidettä runo Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, tuosta tuumille tulevi, ajeleiksen arveloille nuotan liinaisen kutoa, satahisen saautella. Jopa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Onko liinan kylväjätä, kylväjätä, kyntäjätä, verkko valmistellakseni, satasilmä saa'akseni kalan kurjan tappajaksi, katalan kaottajaksi?"
Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan käyä, miehen merkkiä kysyä, minne meiltä päivä päätyi, kunne meiltä kuu katosi." Itse vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, leikkasi lepästä lastut, laittoi lastut laaullensa, kävi arvat kääntämähän, sormin arvat suortamahan. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Kysyn Luojalta lupoa, vaain varsin vastinetta.
Sekä nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi: "Ei ole tässä nuorisossa eikä varsin vanhastossa, koko suuressa su'ussa niin urosta urheata, jotta Tuonelle menisi, lähtisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan majoilta reki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi." Silloin vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, läksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille.
Sen Lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sovitti: veri pääsi vuotamahan, hurme huppelehtamahan. Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, tuossa tuon sanoiksi virkki, noin on lausui ja pakisi: "Oi sie kirves kikkanokka, tasaterä tapparainen! Luulitko puuta purrehesi, honkoa hotaisnehesi, petäjätä pannehesi, koivua kohannehesi, kun sa lipsahit liha'an, solahutit suonilleni?"
Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi, sep' on tiellä seisokahan, toinen tieltä siirtykähän. Lienet vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan, mies on miestä oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitäpä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi!
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, sepä tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi! Vaka vanha Väinämöinen tuop' on tuossa tuomitsevi: "Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si'ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Mitäpä kysyt minulta, jos saatat omille maille, oman peltoni perille, oman käen kukkumille, oman linnun laulamille! Otatko kultia kypärin, hope'ita huovallisen?" Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen! En kysele kultiasi, halaja hope'itasi: kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyjä.
Louhi Pohjolan emäntä tuo tuosta pahoin pahastui, kutsui Pohjolan kokohon, pään varalle Väinämöisen. Vaka vanha Väinämöinen kävi kanteloisehensa; tuota kaikki kuulemahan, iloa imehtimähän. Siitä viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, ottavi uniset neulat, voiteli unella silmät, pani pitkähän unehen koko Pohjolan perehen.