United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitä iskua ei Otto ollut odottanut. Koko nimikin oli hänelle aivan outo. Ei hän voinut muuta kun hämillään kysyä: Oletkos sinä? Nyt oli Esa voitolla. Ylväänä kerskasi hän: En ... mutta isä on nähnyt. Otto vaikeni ja voiteli taas kantapäänsä syljellä. Esa jatkoi voittoansa: Sinäpä et tiedä mikä telehvooni on. Tiedätkös sinä! sai masentunut Otto tokaistuksi.
Ja Alroy otti hiipan ja pani sen Jabasterin päähän, ja hiipan päälle hän asetti kruunun; ja vuodattaen öljyä hänen päähänsä oppilas voiteli opettajansa Israelin ylimmäiseksi papiksi. Teuraat tapettiin, synti-uhrit poltettiin.
Seuraavana päivänä paavi hänet voiteli Rooman keisariksi ja pani hänen päähänsä kruunun suuren ihmisjoukon läsnä ollessa, joka riemuhuudoilla tervehti häntä caesarein seuraajaksi.
Pikku Leena oli useasti ollut isoäitinsä silmänä ja apulaisena. Hän täytti käskyn nopeasti, ja veri lakkasi kuin loihdittuna vuotamasta. Sitten otti Sanna pussista kaksi rasiaa. Toisessa oli rasvan näköistä voidetta. Sillä hän voiteli koko jalkaterän ja vielä pohkeenkin aina polveen asti. Toinen rasia oli täynnä hämähäkin verkkoja.
Isä lavitsalla päreitä kiskoessaan uhkasi: "Joll'et opi lukemaan, niin annan tuosta säleestä konillesi!" Kun ei luvussa parannusta tullut ja sisareni minun tähteni vaan tuskitteli ja äiti valitti, niin otti isäni yhtenä päivänä ovenpielestä naulasta sen nuoranpään, jolla puita metsästä kotiin kannettiin ja voiteli minut sillä hyvän omaksi, että kauan aikaa muistin.
Huolellisesti voiteli hän avonaista haavaa, jonka Rechberg oli piikki-nuijallaan lyönyt, parantavalla voiteella, jota ainoastaan hän osasi valmistaa kuolleen setän neuvojen mukaan, ja pani sitte kullankarvaisille kähäröille kylmän kääreen, jota hän tuon tuostakin kostutti samalla voiteella.
Hammasratas ulvoi, lyhty lauloi, kivi vihelsi, koko rakennus alkoi tutista ja reutoa, mutta Matti ei ollut tietävinäänkään voiteli vain akseleita. Ne kun vain pitää voiteessa siltä varalta, etteivät kuumene... Vasta sitten, kun vesi, joka vain nousemistaan nousi, jo alkoi kohota yläsillalle, lähti hän maihin, viimeinen säkki selässään ja istui kosken rannalle, jossa pani tupakan.
Hän voiteli kasvonsa eräällä taikayrttinesteellä, jonka hän oli tuonut omasta maastaan ja joka heti muutti hänen kasvonsa niin omituisesti, ettei kukaan saattanut niitä tuntea. Hän tempasi maasta kastanjapuun vesan, teki siitä itselleen nuijan sekä ripusti sen kaulaansa; paljain jaloin hän asteli suoraan linnaa kohti.
Tämä ensin terävästi tutkisteli sitä, nähdäkseen, ettei siinä virhettä ollut, ja voiteli sitä sitten vahvasti jonkimmoisella nesteellä, jota hän suussansa erästä juurta pureskelemalla valmisti.
Hän voiteli polkupyöränsä, pumppasi sen renkaaseen ilmaa ja koki sillä tavoin saada aikansa kulumaan. Joten kuten se onnistuikin, vaikka ei se semmoinen väkinäinen ajan kuluttaminen mikään ilo ole. Senhän jokainen arvaa. Ja hänkin halusi nyt olla yksin. Ihmisten seura häntä kiusasi.