United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinäkin tapauksessa olisi jousen molempia puoliskoja yhdistänyt luja putkentapainen kädensija, pēkhys, joka mainitaan mm. Od. Jousi oli sangen kankea, niin että se viritettäessä oli painettava lujasti maata vastaan, kunnes sen toisessa päässä oleva jänne ulottui toisessa päässä olevaan renkaaseen, johon se oli kiinnitettävä. Odan: nuolenpään, joka alkutekstin mukaan on rautainen; vrt. Sel. Il.
Kiitin sen noutajaa, pysähdyimme ja levähdimme tiepuolessa, jossa Petteri voiteli polkupyöräni laakerit ja pumppasi ilmaa sen renkaaseen. Nyt tulee tässä hyvin hellä paikka. Tämän kertomuksen ihanin, runollisin kohta. Vihdoinkin oli näet herra Ratinen matkustanut Joille, omille asioilleen ja me pyöräilimme kahden kesken.
Sitä ei »pyöräytetä» aisoihin, se kammetaan niihin taitavasti kuin kangella vääntäen; nostaa ensin yhden jalkansa sisään, sitten toisen, ja astuu ainaisen tapansa mukaan aisalle, mutta suoriutuu siitä kuitenkin, niinkuin on satoja kertoja suoriutunut. Sitä huolta, millä se valjastetaan! Isä sovittaa toista rahetta renkaaseen.
Näin oli vuosi vuodelta syntymäpäivä toisensa jälkeen hiljalleen liittynyt ja kasvanut tämän vanhan miehen harmaalle päälle, niinkuin venäläisessä helmitaulussa rengas vähitellen liittyy renkaaseen, kunnes lukumäärä on täysi.
Me tapasimme Snellmanin Kuopiossa! Meillä on ollut sanomattoman hauska matka! Ja sitten kuului uimahuoneelta vain loiskahduksia, huutoja ja hihkumista. Rovasti irroitti servietin rinnaltaan, kääri sen kokoon, pisti renkaaseen ja tarttui viinimaljaan, joita oli asetettu jokaisen eteen, sitten kun ruuat olivat pöydältä korjatut. Hyvät ystävät ja rakkaat vieraani! alkoi hän.
Mitä oli tapahtunut, oli ikäänkuin syyllisyyden ketju, johon pitkinä vuosina oli liittynyt rengas renkaaseen kiinni. Tähän ketjuun oli liittynyt ja siihen kiinni taottu sukurutsainen rakkaus. Ja tämän rakkauden tähden, joka oli syntinen kuin helvetti ja puhdas kuin taivas, täytyi kaiken, minkä yö ja hiljaisuus oli siittänyt, tulla myös yöhön ja hiljaisuuteen haudatuksi.
Sitäpä jo alkoi itse Niemeläinenkin arvella, mutta ei pelännyt häneltä sillä hyvän elämän loppuvan. Niemelän kartano kaikui aisakellon äänestä, kun ajoi pihaan eräs mies, joka tunnettiin rikkaaksi Markkulan Juuseksi. Tämä kietoi hevosensa riimun nauhan kiinni tallin seinässä olevaan renkaaseen.
Taas ryntäsi aalto, ja taas seisoi Jens-renki väistymättä paikallaan, saaden vielä viimeisenkin kerran köyden pistetyksi renkaaseen jahdin lopulliseksi pelastukseksi. Nyt oli hän kokenut tuollaisen hyökylaineen koko mahtavaa voimaa.
Hän voiteli polkupyöränsä, pumppasi sen renkaaseen ilmaa ja koki sillä tavoin saada aikansa kulumaan. Joten kuten se onnistuikin, vaikka ei se semmoinen väkinäinen ajan kuluttaminen mikään ilo ole. Senhän jokainen arvaa. Ja hänkin halusi nyt olla yksin. Ihmisten seura häntä kiusasi.
Mutta kaupungissa ne näkevät noita koti-kyhkysiä, joita ne luulevat metsälinnuiksi. Niiden kanssa ovat he menneet yhteen 'renkaaseen'. Ja kun kyhkyiset kävelevät ihmisten jaloissa, kävelevät varpusetkin."