United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä sinä nyt mietit, Mauno?" kysyi emäntä ja katsoi häntä niin lempeästi silmiin. "Käymme yhdessä vähän kylässä", sanoi Mauno umpinaisesti. "Missä?" "Senpähän saat sitte nähdä." Samassa sai renki Maunolta käskyn panna hevonen aisoihin, ajore'en eteen. Isäntä puki kiireesti vaatetta ylleen ja pian olivat he matkalla.
Ensi syksynä hänen kuitenkin oli jälleen aisoihin astuttava. Ellei hän aikonut ruveta opettajaksi, joka oli hänen kauhunsa, hänen oli jälleen ruvettava sanomalehtimieheksi tai kansan-edustajaksi. Mutta sitävarten hänen oli lopullisesti valittava sosialistien ja porvarillisten puolueiden välillä.
Eskolan ruuna muitten ja Ketolan tamma muitten kärryjen eteen. Minä panen Harmin nimismiehen kärryjen eteen ja lähden itse kyytiin.» Sen sanottuaan isäntä meni talliin ja kohta palasikin sieltä taluttaen silapäällistä Harmiaan, joka reippaasti käveli isännän perässä ja kärryjen luokse tultuaan ketterästi pyörähti aisoihin.
"Muuttaa heidät sitten ... kumpaisinko päin tämä?..." "No nyt, kun nurin panit paidan päällesi. Katsopa itsekin, aivan nurin." "Olkoon, ei mulla ole tässä aikaa sitä käännellä edestakaisin... Tokkoon se Kalle jouduttaa Punia aisoihin?" "Jo näkyy tuovan tallista", sanoi Kaisa. "Hyvä, hyvä... Tuohan nyt nuttu ja housut ja se... No perhana, parhaat kirkko-silatko se pani näin syksyllä lian aikana.
Vastako sinä suitsia täällä laittelet, ihmetteli hän tallin ovella. Niin, kun en tahtonut löytää setolkkanauhaa, selitti Aapeli ja liikkui nyt kuin tulen sammuttaja. Eipä se saisi olla niin hakemisessa. Yhdessä he laittoivat oriin aisoihin. Käy noutamassa tyyny ja sano Anna Liisalle että joutuu heti. Aapeli näytti vielä herrojen rengin tapaa ja puhaltui täyteen juoksuun.
Heti kun rupesi päiwäksi sarastamaan, pani hän hewosen aisoihin ja lähti. Kotiweräjällä oli Heikin waimo jo wastaan=ottamassa. "Herra Jumala! oletko sairas...? olethan walkea suin palttina", huudahti waimo miehensä nähtyään, kokien samassa aukoa weräjää minkä kerkesi. "Woi eukko kulta!
Kallella ei ollut mitään muistuttamista, tuntuihan se nyt hänestäkin niin tavalliselta ja olihan niitä pieniä puutarpeita ennenkin otettuna... Hän pani Punin aisoihin ja ajaa jytyytteli vähälumista metsätietä ja hyräili rikkaan pojan laulua: "En minä huoli herrastytöstä, jos rikaskin tuo oisi: se kammarissa käveleisi ja kahvia vaan joisi.
Heidän oli aika astua aisoihin niinkuin muutkin ihmiset eikä aina vain omaa rakkauttaan ajatella. Tuo oli uutta oppia Liisalle. Oppia, joka syvästi loukkasi häntä. Heidän rakkautensa ei siis enää ollutkaan kaikkein tärkein. Oli siis olemassa jotakin sen ulkopuolella, jotakin, joka oli muka vielä tärkeämpää. Sitä ei Liisa parhaalla tahdollaankaan voinut myöntää! Siksi hän puhui vain rahasta.
Santun päätä ne kivistivät, vaikka pahin peljättävä, Tuomelan Petu, ei vielä ollutkaan niiden joukossa. Kyllä se kohta tulee, arveltiin, jos ei ennen markkinoita, niin heti jälkeen. Santtu koki kiinnittää nyöriä niin lujalle kuin suinkin voi. Siihen oli vielä syrjäisiä sivulta hallitsemassa kuin varsaa, jota ensikerran aisoihin asetetaan.
Viimeisenä pyhäpäivänä illalla pani Tahvo hevosen aisoihin, puki päällensä kirkkovaatteet, punaisen vyön vyötäisille, ketunnahkaisen lakin päähän, pisti pari pulloa lakkariinsa, vehnäis- ja vaatemytyn rekeen, isä istuutui puhe- eli kosiomieheksi viereen, ja nyt liikkeelle. Tiellä tuli vanhapiika vastaan.