United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nämä miehet ovat työmiehiä, joita olen Liettuasta pestannut maatilalleni. Olen matkalla Schrandeniin.» Kaupunginisien jono myhäili salavihkaan. Heille oli mieliin, kun maaneuvos teki itsensä naurettavaksi, ja tällaisessa tapauksessa pitivät oman hullunkurisen osansakin mielellään hyvänään. »Ettekö vielä tiedä siitä?» kysyi hän koettaen niellä harmiaan.
Kahvipannua uunin koloon pannessaan harmitteli, hän ikäänkuin muka itsekseen: »Tuotakin kahvia menee, jotta eivät enää riitä maat eivätkä mannut, kun kaikki tähän vetääntyvät särpimään...» Hän ryhtyi laittamaan lehmän vettä ja jatkoi harmiaan: »Senkin hotosuut ehtimän takaa vääntäytyvät vuottaa vornottamaan!... Eikö heillä itsellään liene sen vertaa, jotta saisivat vaikka sikurivettä kulkkuunsa!»
Herra Duncan, joka tosin oli maailmaa kokenut mies ja osasi peittää sisällisiä tunteitaan, ei enää voinut olla näyttämättä närkästystään ja harmiaan näistä muistutuksista, joita kapteeni laski suustansa huolettomimman yksitotisesti.
Eskolan ruuna muitten ja Ketolan tamma muitten kärryjen eteen. Minä panen Harmin nimismiehen kärryjen eteen ja lähden itse kyytiin.» Sen sanottuaan isäntä meni talliin ja kohta palasikin sieltä taluttaen silapäällistä Harmiaan, joka reippaasti käveli isännän perässä ja kärryjen luokse tultuaan ketterästi pyörähti aisoihin.
Allapäin hän lähti astumaan ja ajatteli: Vanhempia käsketään totella, ja oikeinhan se on, vaan ei tätäkään jaksa aina täyttää, kun ei vanhempi yhtään välitä siitä, mitä lapsi saapi heidän jäykkyytensä tähden kärsiä... Yhden vuoden hän ainakin päätti olla äitipuolensa tieltä poikessa ja omaa harmiaan haihduttelemassa.
LOUIS. Hän teltassanne purkaa harmiaan. KUNINGAS PHILIP. Ja, kautta kunniani, tämä liitto Ei hänen harmilleen tuo suurta hoivaa. Mut, veli Englanti, tuon leskirouvan Mitenkä hyvitämme? Tänne tultiin Oikeuttaan puoltamaan, mut, herra nähköön, Se kääntyi toisin, omaks eduksemme. KUNINGAS JUHANA. Se korjattakoon.
Hänen suuret silmänsä vääntyivät harhaillen Billin kasvoista lyhtyä tirkistelemään ja kiintyivät ilman muuta tunnon merkkiä eriämättömästi siihen loistavaan esineesen. Bill voi tuskin hillitä harmiaan. "Ompas tuokin mies! Oletko kuuro? Mykkä hän ainakaan ei ole; sen verran olemme kuulleet!" ja Bill pudisti miestä olkapäästä.
Sisälle mentyämme huudahtelin hänelle: "Kuulehan, Elli! Sinä et usko miten paljon minä pidän sinun uudesta puvustasi!... Sinä olet siinä niin ihmeen miellyttävä, että sinä et usko!" Elli ei vastannut, vaan keikautti nenäänsä ja huudahteli harmiaan salatakseen rouva Kotoselle: "Tiedättekö, rouva Kotonen mitä?" "No mitä?"