United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen suuret silmänsä vääntyivät harhaillen Billin kasvoista lyhtyä tirkistelemään ja kiintyivät ilman muuta tunnon merkkiä eriämättömästi siihen loistavaan esineesen. Bill voi tuskin hillitä harmiaan. "Ompas tuokin mies! Oletko kuuro? Mykkä hän ainakaan ei ole; sen verran olemme kuulleet!" ja Bill pudisti miestä olkapäästä.
Tuommoista pientä ja rauhallista kotia olen minä aina uneksinut. Kun tulen vanhaksi, menen maille, ostan siellä pienen torpan, jossa elän onnellisena. Ja minä tulen sinne sinun kanssani! huomautti Aarnio hymyillen. Sinäkö tulisit! Niin, minä juuri tahtoisin tulla! Nyt vaipuivat he hetkeksi ajatuksiinsa, kumpikin harhaillen omissa mielikuvissaan.
Voivatko ajatuksesi, lepoon tottuneina, kohota kuvailemaan menneiden aikojen kauhuja ja riemuja, voivatko ne sen tehdä, ei huolettomasti harhaillen toisesta toiseen ja hakien vain uteliaisuudellesi tyydytystä, vaan elävästi ja lämpimästi, aivan niin kuin itse seisoisit keskellä noita jo ammoin päättyneitä otteluita, niinkuin oman veresi niissä vuodattaisit, niissä voittaisit tai kaatuisit ja tuntisit sydämesi sykkivän toivoa ja vavistusta aina sen mukaan kuin onni sinulle hymyili tai sinulle selkänsä käänsi?
KULLERVO. Enpä silloin suohon sorru, kuin kaadun sotatiloille, vainotanterille vaivun; soma sotahan kuolla on, kaunis miekan kalskehesen, sorea on sodan tauti: äkin tulevi poika pois, laihtumatta lankeavi. Emoni, nyt ainiaaksi hyvästi jää! Neljäs Näytös. TIERA. Peijakas! nyt parempi maata panna, kuin harhaillen näin rämeitä hukkaan sotkea. Miehet, kuinka seisovat ilmat nyt?
Pidin häntä herkeämättä liikkeellä, kulkien hänen kanssaan helteessä ja sateessa, päivin ja öin, harhaillen metsissä, uutispelloilla ja kedoilla, jotta ruumiin väsymys karkottaisi häneltä sielun surut ja hänen ajatuksensa saisivat vaihtelua näillä oudoilla seuduilla ja tuntemattomilla teillä. Mutta rakastava sydän tapaa kaikkialla rakastettunsa piirteitä.
Saapui harhaillen, kovat kestäen noin Rhodos-saareen; jäivät siell'-asujoiksi he, heimoa kolme, ja heihin valtias ihmisien, jumalainkin, Zeus isä mieltyi, riistan, rikkauden ani-runsaan soi Kronossynty.
Kauheutt' en sitä milloinkaan todeks uskonut oisi: ryntää laivojen luo väki Troian, vaikk' oli ennen aina he kuin arat kauriit, jotk' ovat ruokana metsän sutten, pantterien ja sakaalien, tyyssijatonna siell' yhä harhaillen vaill' uskallusta ja voimaa: noinp' ei rohjennut väki Troian akhaijeja ennen, mies päin miehen kättä ja kuntoa, kohdata lainkaan.
Toiselta puolen taas monasti puuhakkaan, keittävän, paistavan, neulovan, taloudessa touhuavan äitin tytär tekee työtänsä haaveksien, joskus kirja piilossa ompeleen alla, unelmissaan harhaillen Kreikat, Roomat, Saksat ja lukee, tutkii, ajattelee, kirjoittaa tietämättä itsekkään minkä tähden.
Mutta nuorukainen tuskin kuuli, mitä hän sanoi. Hän antoi tytön letin pudota alas, nojautui taaksepäin toiseen käsivarteensa ja katseli harhaillen eteensä. »Elämä on niin kummallista!» sanoi hän kuin haaveillen. »Eikös se ole kummallista, kun on jostakin pitänyt, ja sitte tuntuu yhtäkkiä niinkuin se ei olisikaan mitään?» Tyttö katsoi kysyvin silmin. »Esimerkiksi tämä minun elämäni!
Kiireesti tohtori Westeriä hakemaan, kuiskasi hän, painaen sormellaan lujasti haavaa. Tämä kipua tuottava liike sekä Annan käyttämä kylmä vesi herätti sairaan tajuttomuudestaan. Hän katseli harhaillen ympärilleen ja sanoi tuskin kuultavasti: Missä minä olen? Kotona poikaseni, koeta olla tyyneenä, sinä olet hiukan loukannut itseäsi, mutta tohtori Wester tulee pian katsomaan vammaasi.