United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei linnan juhlasali ollut paikka, miss' olimme, vaan luola luonnonluoma, hämärä, himmi, rosopohja.» Lausuin ma ylös noustuani Mestarille: »Tään ennen kuin ma jätän kuilun, poista minulta harha sekä haasta hiukan! Miss' on nyt jää? Kuinka tuo nyt päälleen noin keikahti? Ja kuinka on niin äkin Aurinko illan aamuks saada voinut?»
Täss' äkin katkotussa tarinassa On monta haaraa, joiden syyt ja säikeet Erittää täytyy. Missä, kuinka elit? Kuin jouduit palkkoihin tuon roomalaisen? Kuink' yhdyit veljiisi? Kuin heidät jätit? Hovista miksi pakenit, ja mihin?
Mutta kun noussut on koi, sinä, kansain pää Agamemnon, käskeös hankkia puita ja kaikkea muutakin, mill' on vainaja matkalleen varaeltava varjojen maille, jott' äkin polttaa saa tuli uupumaton hänet tuhkaks silmistämme ja taas sotatoimiin ryhtyä kansa." Virkki, ja tottelemaan kehotusta he kaikk' oli alttiit.
Hän tykö Aiasten heti airuen työnsi, Thooteen: "Oiva Thootes, juokse ja joudu ja tuo avuks Aiaat, kumpikin kutsu jos suinkin, näät paras ois se jo varmaan, sill' äkin uhkaamassa on meitä nyt turmio tuima. Niin kovin rynnistää Lykian väen johtajat, joilla taistelon telmeess' ain' ylen on raju, riehuva riento.
Näin sanat siivekkäät jopa lausui sankari hälle: "Taas, tytär aigiinkantaja-Zeun, sinä miks olet tullut? Vai näkemään ylimielt' Agamemnonin, Atreun poian? Vaan minä sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta: röyhkeydestään hält' äkin mennyt herja on henki."
MALCOLM. Siin' ehkä, Miss' epäilyni minä juuri löysin. Miks jätitte niin äkin vaimot, lapset Nuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat Hyvästi heittämättä?
Ruhtinatar pehkolle nyt äkin rienti, Taitti ruusun kaunihimman, Vanha sankari hän vitkaan häntä seuras, Taitti kukan, minkä sattui.
Sillä mä sen sanon heille, ja täyttyvä myös se on totta: rammaks äkkiä lyön hevot vinhat vaunujen eestä, heidät niiltä mä koht' alas syöksen, murskaten vaunut; vuoden kymmenen vyöryiss' ei mene heiltä ne haavat haikeat umpeen, jotk' äkin polttava leimaus iskee, jott' älyäisi Athene, mit' on sota taattoa vastaan.
ja kuin hän näkemästään kauhistuvi, kun tiedotonna äkin niin hän herää, sikskunnes auttaa häntä arvostelu; niin silmistäni kaikki suomut ajoi Beatrice säteell' omain silmiensä, tuhannen peninkulmaa tunkevien. Näät enemmän kuin ennen näin ja kysyin ma hämmästyksin, mik' oi' loiste neljäs, min näin ma siinä meidän seurassamme.
ja virkkoi: »Veljet, Luojan rauha teille!» Me äkin käännyimme; Vergilius vastas tuon tervehdykseen niinkuin vaati hienous ja lausui: »Pyhäin yhteyteen ja rauhaan sun päästäköön se tosi oikeus-istuin, mi minut ikuiseen maanpakoon säätää!» »Miten?» hän kysyi, meidän kiirehtäissä, »jos Luoja teit' ei taivoon huoli, kuka sen portaita niin ylös johti teidät?»