United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kauheutt' en sitä milloinkaan todeks uskonut oisi: ryntää laivojen luo väki Troian, vaikk' oli ennen aina he kuin arat kauriit, jotk' ovat ruokana metsän sutten, pantterien ja sakaalien, tyyssijatonna siell' yhä harhaillen vaill' uskallusta ja voimaa: noinp' ei rohjennut väki Troian akhaijeja ennen, mies päin miehen kättä ja kuntoa, kohdata lainkaan.

Tuon näki närkästyin sekä julki jo nuhteli Hektor: "Surkea mies, kuva-urho, sa kuihkoja, naisien narri! Kun, pätö sulho, jo vaill' et vaimoa, lasta sa kuollut! Senpä soisin, ois toki onnekkaampi se totta kuin häpyheittona noin sekä kaikkien pilkkana olla.

Tät' onnea en kauan pitää saanut, pois lääkäri vei senkin, vaikenemaan mun tuomitsi; sain elää, kärsiä vaill' ainokaista pientä lohdutusta. LEONORA. Niin monta ystävää sull' oli luonas, ja terve olet nyt ja virkeä. PRINSESSA. Niin, terve, toisin sanoen: en sairas; ja monta uskollista ystävää on onnenani. Oli yksi myös LEONORA. Hän vielä on. PRINSESSA. Vaan kauan ei.

Kevähällä lintuni Lauloi kaksitellen, Syksyllä on yksi, Vaan yksi lintunen. Yksinäinen kukkani Vaill' on viehätystä, Lintu yksinäinen On aivan vaiennut. Saas tästä tyttö, muistoksi Tää sinikukka, lemmikki! Suo hetkinen sen riemuita Sun silmiesi valossa. Voi, kuin se siit' on autuas!

BUCKINGHAM. Siis, tietäkää, se virheenne on, että Ylimmän majesteetin istuimen, Es'isienne valtikan ja vallan, Sukunne oikeuden, onnen lahjan, Kuninkaallisen kunnianne perut Jätätte inhan hyötiäisen valtaan, Kun helläin aatostenne uinaillessa Joit' etu maan nyt herättämään vaatii Tää ylväs saari jäseniään vaill' on, Häpeän naarmuissa sen kasvot aivan, Sen ruhtinainen runko täynnä halpaa Panenta-oksaa, milt'ei liettyneenä Pimeän, syvän unheen mutakuiluun.

Niinkuin kaiken karjan on suurin vertahisettaan sonni, se voimalt' uljaamp' on koko laitumen laumaa, Zeus sinä päivänä loi moist' uljuutt' Atreun poikaan, jott' oli vertaa vaill' urohissa ja sankari aimoin.

»Sua runous viehtää, nuori mies, ja muistot muinaiset, mun jutelmistain kukaties sa kerran laulelet; työ musta silloin julki tuo, mut miehen nimi yöhön luo. »Suvusta vait! Ei tulla saa se samaan tuomioon. Ei muita, yksin rikkojaa häpeä kohdatkoon. Maanpetturi on suvuton, vaill' isää, poikaa, juurta on.

Kuin kyyhkyt syömätouhussansa nokkii jyviä, ruohonpäitä rauhallisna, vaill' ylpeyttään tavallista, äkin eväänsä jättävät, kun ilmestyvi jotakin, joka säikähyttää heitä ja huolella myös suuremmalla uhkaa; niin joukko äsken saapunut tuo jätti nyt laulun sekä kohti vuorta riensi kuin rientää mies, mi tiedä viel' ei, minne; ja mekin oltiin yhtä nopsat lähtöön. Kolmas laulu

Eihän voi koko päivää mies, sen laskuhun asti, ruokaa vaill' ihan rynnistää vihamiehiä vastaan; sillä jos ottelemaan häll' onkin mieli ja into, herpoo hiljalleen jäsenensä, ja käy jano, nälkä kimppuun näännyttäin, ja jo horjua askelet alkaa.

Hän mulle: »Hyvän rakkaus, mi niukka tekoihin oli, täällä täydellistyy, ja sounti liian hidas rangaistahan. Mut että selvemmin viel' ymmärtäisit, minuhun mieles käännä; ehkä heelmän hyvänkin saat sa tästä viivykistäJa jatkoi: »Luoja ei, ei luotu kukaan vaill' ole ollut rakkautta luonnon tai sielu, poikani, sen tiedät hyvin.