United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Riemuisaksi tekeytyen huudahteli Elli: "Kunhan te teette sienen keruumatkan, niin teidän pitää kutsua koko pitäjään herrasväki ... herra Ikoset ... ja Haliset ... ja rovastit ja ukko tohtori ... ja kaikki ... kaikki ... kaikki ... Kutsuttehan, rouva Kotonen?" "No voi, voi sitä Elliä, kun se hulluttelee", lupasi rouva Kotonen hymyilyllänsä.
"Tjaa ... tjaa!" säpätti lukkari ja selitti: "Alaääni on aina kurkulle helpompi veisata, mutta korkeampi ... korkeampi ... korkeampi, eli ylä-ääni on vaikeampi." "No sitte pitäisikin aina veisata paljaita alaääniä!" tarttui nyt kauppias Kotonen. Syntyi asian johdosta keskustelu.
"Niin kun tämä Kotonen sanoo, jotta pitäisi kirkossa veisatessa aina laulaa paljaita alaääniä... Niin jotta kävisikö se laatuun?" selitti ukko Ikonen. "Eihän se miten kävisi... Siinä menisi virsi sekaisin", hölmistyi Petteri moisesta asiasta. Lukkari yhtyi häneen ja lisäsi: "Juu ... juu ... juu ... juu!
Petteri oli varustanut jokaiselle ongen ja kun koko pitäjän herrasväki kulki nyt onkivavat pystyssä olalla, oli näky miltei sotainen. Semmoiset joukot olin siis jo pannut liikkeelle rakkauteni tähden. Kauppias Kotonen jo järkeilikin: "On tässä nyt kokonainen vapametsä liikkeellä!... Paholaisestako heille kaikille vain kaloja riittänee!"
Sisälle mentyämme huudahtelin hänelle: "Kuulehan, Elli! Sinä et usko miten paljon minä pidän sinun uudesta puvustasi!... Sinä olet siinä niin ihmeen miellyttävä, että sinä et usko!" Elli ei vastannut, vaan keikautti nenäänsä ja huudahteli harmiaan salatakseen rouva Kotoselle: "Tiedättekö, rouva Kotonen mitä?" "No mitä?"
Siitä menisivät kaikki nuotit sekaisin, jos paljaita alaääniä laulaisi, eikä seurakunta enää tuntisi säveltä." Kotonen oli sekaisin. Puhuttiin edelleen. Lukkari selitti: "Nuotissa ja virressä pitää olla aina järjestys... Ylä- ja alaäänet jos eivät ole paikallansa, niin virsi menee pilalle." Kotonen oli ymmällä.
Mutta Petteri jo kuumeni ja aikoi sanoa jotain äkäistä. Isän ja pojan välit olivat rikkoutumaisillansa. Lemmen suuri kysymys riemuitsi jo voittokulussansa siinäkin asiassa. Onneksi toki sattui tulemaan vieraaksi kauppias Kotonen ja keskeytti puhelun, ehkäisten siten vielä välien rikkoutumisen.
Mutta toisaaltakin nousi pilvi seestyvälle elämäni taivaalle: Eräänä päivänä oli rouva Kotonen meillä vieraana. Juotiin kahvia. Minä olin taas iloinen, rakastettava ystävällinen.
Hän pyöräytti minua vyötäisistä ja jatkoi: "Minulla on ollut niin ikävä ... niin hirveän ikävä sinua ja joka päivä minä vain olen puhunut äidin kanssa, jotta mikähän ihme sillä Maijulla on, kun se ei meillä käy! Mutta me emme vain päässeet perille... Ai ... rouva Kotonen ja vallesmannitar!...
"Kiitoksia vain", suostui rouva Kotonen, ryhtyi juomaan ja puheli sitä tehdessään: "Sehän kun onkin tähän Ikosen poikaan rakastunut... Jos tuo sitten mennekin sen tähden!" "No tarvitseepa tuo Elli vielä oppiakin", pistin minä siihen ilkeästi, ollen muka Ellin puolta pitävinäni. Rouva Kotonen arvasi toki tarkotukseni ja yhtyi Elliä panettelemaan.