United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kävin tuolla Kolkkilassa, niin pistäysin täälläkin käymään", sanoi Lillu huoneesen tultuansa. "Istu Lillu!" kehoitti Katru. "Voi hyvä juu! tuota emäntää. Miksi te olette aina minulle niin hyvä ja soma? Minä en joutaisi istumaan, sillä minun pitäisi vielä käydä monessa paikassa", sanoi Lillu teeskennellen. "Istuhan nyt toki, Lillu! eihän niin kiirettä liene.
Mutta hänen lupauksensa on yhtä hyvä kun hänen rahansakin. Eikö se ole niin, rakas Job? Job. Juu, tietysti on minun lupaukseni yhtä hyvä kun rahanikin. Kummellund. Mutta sinähän olet miljoonain omistaja? Job. Jaa a, tietysti! Kummellund. 20,000 ei ole sinulle mitään! Job. 20,000 ei ole minulle mitään. Rosennase.
On sattunut, että olen pannut ehdolle: pamppu tai käräjät, ja aina on pamppua ennen otettu. En voi ymmärtää, kuinka sivistyneessä maassa saattaa toinen lyödä toista, täysikäistä! sanoi Uuno kärsimättömästi. Et sitte tunnekaan oikeita rakkareja. Juu, juu, sanoi nimismies miettien toista puheen ainetta.
Eikä liioin kuulunut mitään epäiltävää. Lintu viserteli läheisessä puussa, toinen vastasi loitompaa ja kaukana jossain haukkui koira. Muuten oli kaikki hiljaista. He alkoivat astua polkua ylös. Arastellen ja iloisesti valittaen. Ai, ai, ai, Hilma kulta! Koskee, koskee. Minuunkin koskee hirveästi. Herra juu ! Mikä tuli? Eiköhän ollut lasi? Eihän toki? Tuleeko verta? Ei tule.
Eihän se ollut hänen puutaan, sehän oli rakennuksen puuta. Ettekö ymmärrä, hyvät ihmiset. Ettekö ymmärrä, että nämähän ovat rakennuksen puita? Eihän nämä ole Antin puita. Ettekö ymmärrä?» »Juu, juu, kyllä ymmärrämme. Juu, juu, me ymmärrämme», vakuutti Uusi Hellberg päätään nyökyttäen.
Mutta nyt olin jo siksi paatunut pahuudessa, että kun seuraavassa vuokraamattomassa paikassa tultiin tuohon kovanonnen kysymykseen, vastasin silmää räpäyttämättä: "Tuota noin juu ... kyllä ... minulla ei ole lapsia." "Tjaa!" Isännöitsijä näytti olevan kahden vaiheilla. "Onko ollut?" "Ei ole ollutkaan." "Mutta Teille voi tulla lapsia." "Ei se ole luultavata." "Kauanko olette ollut naimisissa?"
»Juu, lahotarjuu... Herrat ne aina sanoo, että tervamies juopi niin paljon, vaan tervamies kun ryypynkin ryyppää, niin sitä jo moititaan.» »No, ryyppää, Jussi», kehotteli Kusti. »Juu...» »Pohjaan!» »Toisella kerralla Tuppi Matin mökki merralla. Kuulkaa emäntä, vai rouvako te ootte...» »En ole rouva enkä emäntä, kun ei ole minulla herraa eikä isäntää», selitti eukko.
"Niin kun tämä Kotonen sanoo, jotta pitäisi kirkossa veisatessa aina laulaa paljaita alaääniä... Niin jotta kävisikö se laatuun?" selitti ukko Ikonen. "Eihän se miten kävisi... Siinä menisi virsi sekaisin", hölmistyi Petteri moisesta asiasta. Lukkari yhtyi häneen ja lisäsi: "Juu ... juu ... juu ... juu!
"Niinkö hän on kelvotoin ja saattamatoin, ett'ei itse saa paitaa päällensä ommelluksi?" kysyi Katru teko-kauhistuksella. "Voi hyvä juu! Ettekö te, emäntä, ole sitä ennen tienneet; minähän tuolle olen lapasetkin käteen kutonut", sanoi Lillu ihmetellen emännän tietämättömyyttä. "Millä se, rotta, maksaa palkan käsitöistä, joita hän teettää?" kysyi Katru teko-tietämättömyydellä.
»Kuinka te sanotte jos, kyllä se on», sanoi rouva hyvin vakavasti. »Sanotaan, että vaivaisen kaikki lapset elää, vaivaiselta kaikki kuolee», arveli vaimo. »Jaa ei se ole niin, vaan se on niin kuin Jumala tahtoo», vakuutteli rouva juhlallisesti ja melkein nuhtelevasti, ja toinenkin rouvasihminen todisti: »Juu, kyllä se niin on kuin Jumala tahtoo.»