United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei, hän ei kuule minua. Stobenius Tjaa, hyvät ystävät, miksi nyt tämänlaatuiset tapahtumat kutsutaankaan? Skandaali cause celebre niin mitä vaan tahdotte. Mutta myöntää täytyy, ryhtiä hänessä on kaikissa tapauksissa. Neiti Forslund. Voi voi kultaseni, näin minä nyt jään ilman paikkaa ! Lassinen. Ja nyt taas hakemaan ja hakemaan. Hitto vieköön!
HURMERINTA. Nimenikö? Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Ai kuinka kaunis! Kiitän! ROUVA DANELL. Jos tarvitsette enemmän, niin ilmoittakaa vain. HURMERINTA. No tuokaa huomenna viisisataa. ROUVA DANELL. Ainoastaan viisisataako? HURMERINTA. Tjaa! Sitten joku määrä kultarahoja ja pikku seteleitä taskurahoikseni niin että niitä on joka taskussa. Kuuluu kaukainen aisakellon ääni. Kuulkaa!
Masentuneena, yönuttuun puettuna hän käveli edestakaisin ja lisäsi: Nikodemus toki saatiin tähän suonta lyömään, jotta ei halvaus tulisi... Täytyi turvautua jo siihenkin vanhaan konstiin! Tjaa! Ja taas vaiettiin. Lukkari hankasi nenänsä alusta nenäliinatukulla ja pani nuuskaa talon rasiasta.
Vallesmanni voi jo puhella virkatehtävistänsäkin sen verran että ilmotti: Lautamies Koljosen ja siltavoudin lähetin tutkimaan, kuka sen on tuon telehvoonilinjan särkenyt... Kun sais pakanat kohta ensi yrityksestä kiinni ja antaisi hyvät sakot, niin pitävät kyntensä erossa... No, maistappas, veli! Tjaa! Antti Juhanan mökissä istui isäntä itse Urho Ernestin kanssa synkkänä, tupakoiden.
"Tjaa", kuulin hänen sanovan, "täytyyhän myöntää, että hän on nero. Olen hyvin iloinen, että olen voinut tehdä jotain. Mutta sen saamme kyllä häviämään Parisissa." Hän teki sorean liikkeen vasemmalla kädellään ja minä ymmärsin että Kalle lähetettäisiin Pariisiin. Tietysti. Sehän on selvä ja tunnustettu asia että suomalaisen taiteen tulee hakea mallinsa ja henkensä ravinnon Pariisista.
NEITI SALMELA. Sinä heitä innostutat hyvään ja kauniiseen, autat hyviä kohoamaan, pahoja parantumaan, sinä heitä Minun lämmin, virkeä kevättuuleni! Käsiesi haju vaivaa minua, minä en voi sille mitään! HURMERINTA. Tjaa! Pane kätesi selkäsi taakse. No? NEITI SALMELA. Minä suutelen sinua.
Molemmat isät olivat aivan sekaisin. Nimismies päivitteli: Tjaa...! Tjaa, veli! Tjaa! Vaiettiin. Taas yritti vallesmanni: Minä en enää ymmärrä mitään... Kun saisi edes kaupunkiin telefonoida, mutta senkin ovat rikkoneet, ruojat, niin ettei enää voinut lääkäriä kutsua...! Lempikin kun tässä mylläkässä vielä sairastui!
Vihdoin kysyi isäni: "No mikä erotus sillä on jos on, his, tai h?" "Tjaa... Sillä on kirkkoveisuussa suuri erotus: His on ylä- ja h. alaään!", selitteli lukkari. Asiaan tarttui nyt Halinen, kysyen: "No mikäs erotus sillä ylä- ja alaäänellä sitten on?"
"Tjaa... Mitä se oli kuusikymmentä markkaa", vastaili Ratinen herrasmiehen eleillä, sanoja tapaillen. Toinen lisäsi: "Minä maksoin laseista markka viisikymmentä penniä ja niillä näkee pirun hyvästi ... vaikka hienonkin kirja-präntin!" Löyhyttelin sitä kuullessani nenäliinalla kasvojani.
»Mutta siitä huolimatta», jatkoi juristi, »täytyy minun tehdä eräs kysymys. Minä haluaisin tietää tuon miehen nimen, joka tallasi lasta.» »No», Sanoi Enfield, »eihän tuo nähdäkseni voi ketään vahingoittaakaan. Hän sanoo nimensä olevan Hyde.» »Hm » virkahti mr Utterson. »Minkä näköinen hän oikein oli?« »Tjaa, sitäpä ei ole niin helppoa kuvata.