United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki tytöt innostuivat puuhaan ja päätettiin aluksi ainakin ottaa markka jäsenmaksuksi. Talontyttäret lupasivat ensi kerraksi kukin tuoda vähän sukkalankaa, jotta sukista aljettaisiin ja jäsenmaksuilla ostettaisiin sitte hienoimpia aineita.
Ah, hm, ah tupakkinne on hyvää, naapuri! Kuinka kallista tämä on? RUOTSILA. Markka viisikymmentä penniä. LIND. Mistä olette tätä ostaneet? RUOTSILA. Rinkilän puodista. LIND. Vai niin, siltä roistolta? RUOTSILA. Kuulkaa, älkää sitä sanoko, Rinkilä on lankoni. LIND. Sen tiedän hyvin, kaikki minä tiedän. Hänen tykönänsä, puotikammarissa, sätitään minua lakkaamatta. RUOTSILA. Kuka sen on sanonut?
Se tarkoittaa sitä, kun harjuvenäläinen, jolta se ostettiin, sanoi sitä "patent-leeveriksi". Kyllä minä ymmärsin... Vaan eiköhän viskata kelloja. En viskaa, minun on parempi, päätti poika päätään kallistaen. No myö sitten. En myö, se maksaa sata markka. Vai et myökään. Jos lienet tullut tällä kellollasi kihlaamaan itsellesi tuota tämän talon tytärtä.
"Ja kyllä se kirves kannattaakin neljä markka; sillä siinä on neljä naulaa rautaa, kaksikymmentä luotia terästä, tynnyri piittä, Pekan ja minuun päiväni ja meidän molempain hiki ja vaiva". "Ei sillä joka poika veistäkkään", puheli Pekka. "Meidän iso kirves ei paina täyteen neljää naulaa, enkä minä sillä kauvan suinkaan viitsi erällänsä hakata".
Ei se paljoa maksa, selitti Ville, kun markan maksatte, niin saatte ajaa jo hyvän aikaa tästä toiselle asemalle. Niin, näetkös ... eihän tuo markka paljon tunnu ... saisihan tuota sitten sanoa tuollakin ajaneensa ... ja kun on kerran tuota varten lähtenyt... Jos katastettaisiin ensin, jahka se tulee? Ei sitä sitten enää ennätä päättää, selitti taas Ville, edeltäpäin se pitää päättää ja maksaa.
Mahtaa rouvalla taas olla tortut lämpiminä, kun kotia pääsen. VAPPU. Niinkuin sanoin, Johanna hyvä, nauloittain ei kannata myydä leipää nyt alle kahdentoista pennin, kun jauhot ovat niin kalliita. Mutta jos koko leiviskän ostat, saat vähän huokeammalla. Minulla ei tällä kertaa ole rahaa kuin yksi markka ja täytyy ostaa vähän maitoakin lapselle.
Sitä kannettiin miehiltä 2 markkaa ja naisilta 1 markka. Yhteen aikaan, kun ihmisillä yleensä oli huono käsitys toisistaan ja korkea ajatus koirista, säädettiin kaupungin koirista maksettavaksi henkirahaa 6 markkaa ja maalla asuvista 2 markkaa, yhtä paljon molemmilta sukupuolilta.
Se erotus vain matkanteossa, että nyt kun kauniin ilman vuoksi hyvin olisi voinut istua kannella ja ihailla luontoa, nyt oleksittiin enimmäkseen salongissa, josta noustiin pois vasta viimeisellä pysäysvälillä. Paluumatkalla näet kannettiin rahat ja annettiin liput aivan kaupunkiin päästessä. Kuopiosta lähteissä oli minulla muutama markka rahaa yli varsinaisen tarpeen.
RISTO. Johanna, odota, älä mene. Kuule onko sinulla yhtään rahaa? JOHANNA. Kuinka niin? RISTO. Minä olisin tarvinnut. Anna tänne, äläkä tee verukkeita, näenhän sen silmistäsikin, että sinulla on. JOHANNA. On yksi ainoa markka, jonka sain kutomapalkkaa kahdesta sukkaparista. En minä voi antaa sitä sinulle, Risto. Se täytyy panna ruokaan, sillä lapsi itkee kotona nälissään.
Ja tunto siitä, ett'ei ole perin köyhä, herättää jonkunmoisen siveellisen tunnon, joka suojelee kaikkea alhaista vastaan. Senmoinen kaapissa oleva säästörahastokirja on ikään kuin huoneen hyvä henki, jokainen siihen kirjoitettu markka on viinaperkeleeltä temmattu saalis.