United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Antti hörppi toista kuppia, tarttui hän jo asian juureen. Hän ilmotti: »Vaikka eikö tuo Jussi vielä höynäytyisi uusiinkin naimisiin, jos sattuisi sopivan saamaan.» Sitten taas vaiettiin. Emäntä kehotti tytärtä: »Olisit sinä saanut laittaa syömistäkin vieraalle!» Puhuttiin taas Jussin talosta, sen nurmista ja metsistä.
Kukkonen jatkoi: »Ainoastaan siellä Onkamon Kinnusessa minä olen sattunut näkemään vielä suuremman tuvan.» »Ovat nuo päivätkin nyt pimeitä! Ei näet ole muuta kuin kaksi pimeää vastakkain!» huokaili emäntä itsekseen. Sitten taas vaiettiin, kunnes Kukkonen yritti: »Ilomantsilaiselle se Vatanen sanoi talonsa myöneensä. Paljonkohan tuo sai?»
Mutta Antti muisteli unessa kuulleensa eukkojen puheen Hyvärisen tytöstä ja Jussista, ja eikös hänen päähänsä pistänyt jo ajatus kehittää asiaa, varsinkin kun hän oli Hyvärilään menossa. Sen ajattelun johdosta vaiettiin hetkinen. Jussi odotti, että Antti rupeaisi häntä houkuttelemaan naimaan Hyvärisen tytön, tai alkaisi edes puheen sinne päin.
Turtiaisen lieventeleminen ja koristeleminen häntä suututti, ja hän oikaisi: »Kyllä on parempi sanoa siinäkin asiassa suoraan, että jos vain asiaksi tulee, niin on sitä riusaankin tartuttava. Niin että puhu vain suoraan, Turtiainen!» Turtiainen hikoili ja lisäsi silloin: »Vaikka täytyyhän sitä joskus akkaväenkin puidakkin, kun tämä Partanen ei yksinään ennätä.» Nyt vaiettiin.
Tapaus oli heidät rohkaissut ja entistä uskaliaampina he lähtivät etsimään pelättyä härkää, samosivat läpi metsän ja tulivat lähelle Immosen entistä kaura-ahoa. Siinä pysähtyi Esa ja sanoi: Nyt se on. Mistä sinä tiedät? hiljeni taas Oton ääni. Toinen selitti: Kun lehmän kellot kuuluvat. Ja sitten taas vaiettiin. Otto jo pyysi hiljaa: Mene sinä yksinäsi!
Molemmat isät olivat aivan sekaisin. Nimismies päivitteli: Tjaa...! Tjaa, veli! Tjaa! Vaiettiin. Taas yritti vallesmanni: Minä en enää ymmärrä mitään... Kun saisi edes kaupunkiin telefonoida, mutta senkin ovat rikkoneet, ruojat, niin ettei enää voinut lääkäriä kutsua...! Lempikin kun tässä mylläkässä vielä sairastui!
Ei häntä oltu vielä koskaan loukattu näin verisesti. Hullu! Ei hän voinut sitä loukkausta anteeksi antaa. Punnittu jatkoi työtänsä. Vaiettiin. Mutta Sakari latautui nyt vihassaan itseään Jussi Punnittua varten. Ja kun hän oli valmistunut, ärähti hän Punnitulle yhtäkkiä vihaisen uhmaavana: »Elä kekkaa!»
Pojat huusivat. Semmoisessa mahtavassa pölypilvessä ja semmoisella vannalla saapuivat he kylään, jonka läpi tie kulki. Ja nyt sattui koko kylän väki olemaan talkoissa Juvosen pellolla, aivan maantien varrella, mutta oli nyt keskellä peltoa kahvia juomassa. Puhuttiin taas telefoonista, joka kulki kylän läpi. Joku vaimoista päätteli viisaana: Kylläpähän vielä nähdään! Vaiettiin.
Hyvin totisina, tupakoiden, syleksien ja polviinsa nojaten istuivat ja puhelivat he ikäänkuin itsekseen. Joku kehasi: »Vielähän tästä Kenosesta muuten saa mukiin menevän miehen!» »Saahan tästä!» murahti eräs. »Saa!» jörähti toinen syläistessään. Sitten vaiettiin kunnes taas tuli harvakseen: »Sen kun panee noihin Ihalais-vainajan housuihin, niin tuleehan siitä Anna Liisalle mies.
Kyllä se vallesmanni asiat aina paremmin ymmärtää!» Itsensä vallesmannin täytyi sekaantua asiaan. Ihan kuin tuskaisena, asiasta eroon päästäkseen, käski hän Kaisa-Liisaa: »Mene, Kaisa-Liisa, Juppurisen puotiin ja osta hiirenloukkuja vaikka joku tusina ... vaikka parikin tusinaa ... ja asettaa niitä sillan alle, joka paikkaan.» Vaiettiin hyvin kauvan. Vallesmanni jo ujoili vaimoansakin.