United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
KEKKONEN. nuorelta sivistyneeltä ryökkynältä, jonka kunnioitettavassa kodissa niin monasti olen Mutta sen sanon, antakaa paikalla pois kapsäkkini, sillä täällä en hetkeäkään enää aijo viipyä enkä tänne Babeliin ikipäivänäni olisi tullutkaan, ellei mammanne minua Edelliset. Poliisi. Salmela. Palvelijatar. KEKKONEN. Mitä? Poliisi! Poliisi!
ALBERT. Sanoinhan minä että kyllä ukko papan tekotukka nousee pystyyn, jos hän saa vihiä siitä, että hänen tyttärensä SALMELA. Niin, mutta kun sitten muistimme, että herra hovineuvos olikin valtioneuvoksen luona Uuden vieraskodin johtokunnan kokouksessa, jossa sitten tavallisesti jälestäpäin pelataan whistiä myöhään aamuun asti, niin SELMA. Niin, niin, syyttäkää vaan minua.
NEITI SALMELA. Se on muuan hullu! HURMERINTA kiiruhtaa katsomaan ikkunasta ulos. Saanko minä laulaa pienen laulun? Kernaasti minun puolestani. HURMERINTA. Pieni kaupunki tämä on, mutta minkä minä olen nähnyt, erittäin kaunis kaupunki, idyllinen! HILLERI. Kyllä minä tämän tunnen! HURMERINTA. En minä sitä sen vuoksi sanonut, ettei veli tuntisi Top top top! Top! Herra sanoi, että veli?
Hyvästi, herra Hurmerinta. HURMERINTA. Joko te lähdette? Elkää toki vielä! NEITI SALMELA. Tuskin täällä kuitenkaan tulee enää muuta kuin tanssia. HURMERINTA. Mutta istukaa nyt toki hetkiseksi, minä pyydän. Tuskin olemme kahta sanaa saaneet vaihtaa. Minä lähden sitten teitä saattamaan, saanko luvan? NEITI SALMELA. Teillä on velvollisuuksia.
Minä eilen, heti kun lehden käteeni sain, luin sen ensimäisenä ja varmaankin kymmenen kertaa uudelleen nauruni lomassa. Ja minua sitten suututti, kun muut eivät huomanneet sitä. HURMERINTA. No miten ne nyt ovat sen huomanneet? NEITI SALMELA. En tiedä miten. Mutta luultavasti ei ole kukaan eilen koko lehteä silmännytkään, ainakaan kirjoituksia.
Niin niillä ehdoilla että kihlaus pidetään aivan salassa siksi kun herra Salmela on hankkinut itselleen vakinaisen viran, sekä että hän myöskin siksi aikaa keskeyttää käyntinsä talossamme eikä muutenkaan SELMA. Mutta pappa kulta, miksi et voi seurata minun neuvoani. Anna Eerolle tuo Uuden vieraskodin hoitajan paikka. Siinähän on suuri palkka ja sillä me kyllä tulisimme
HILLERI. Että tämä naama ei passaa, ja kotinaamani jätän aina kotia. NEITI SALMELA. Minä pyydän saada teiltä neuvoa, vähän vain neuvoa. HILLERI. En voi teitä neuvoa. Meillä on eri usko. NEITI SALMELA. Mistä? HILLERI. Juuri siitä, mistä ei saisi olla. NEITI SALMELA. Minä en ymmärrä teitä. HILLERI. Turhaa on silloin puhella. NEITI SALMELA. Mutta, hyvä Hilleri, kuunnelkaa, kun minä puhun teille.
KEKKONEN. Ei mitään, ei mitään, erehdys vaan. Hyvästi ja antakaa anteeksi että ALBERT. Ei sinne! KEKKONEN. Herra Jumala! ALBERT. Ei sinne! KEKKONEN. Kiitoksia, kiitoksia paljon! Anteeksi anteeksi että Albert. Salmela. Viivi. Selma. Miller. Palvelijatar. SELMA. Hahaha, mistä tuo koomillinen ilmiö ? Olikohan Lapviikista karannut, vai ? SALMELA. Joku eksynyt maaseutulainen, joka
HURMERINTA. Mitähän lieneekin, mutta laivan tänään lähestyessä rantaa minulle yht'äkkiä johtui mieleen ajatus, että olisipa somaa, jos näkisin teidät laivasillalla. Arvaatte hämmästykseni, kun sitten salinovesta astuessani näin teidät. Eikö ole ihmeellistä? NEITI SALMELA. Sattuuhan sellaista paljon. HURMERINTA. Mutta saavutettuani teidät nyt näin yhtä äkkiä, kuin minulta katosittekin, minä nyt
»Ettekö lähde Alavalle päin kävelemään?» kysyi vihdoin Salmela, kun olivat tulleet likelle Hannan kotia. »Vaikkapa vaan, onhan nyt kaunis ilta», vastasi Hanna. »Kysymmekö noita toisia, ehkä heitäkin haluttaa.» »Ei, elkää kysykö, minä tahtoisin puhua teille vähän kahden kesken.» Hanna aavisti, mitä hän puhuisi; pari kertaa oli hän jo sinne viitannut. Sydän rupesi lyömään ja veri nousi poskille.