United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mene, Adalgot", virkkoi hän, "jätä minut yksikseni. "Olen pitänyt sinua jo liian kauan erossa suloisesta herttuattarestasi. "Teillä, lapsi parat, ei ole enää monta tällaista iltahetkeä. "Jos voisin jotenkin pelastaa teidät, nuoren tulevaisuuden suvun " Hän pyyhkäisi kädellään otsaansa. "Hullutusta", sanoi hän sitten. "Tehän olette myös osa kuolemaan tuomittua kansaa vaikkakin sen ihanin osa."
En sano, että katuisin sitä, että olen rakastanut ja yhä vieläkin rakastan ja tulen aina rakastamaan Tristania, mutta ruumiimme tulevat tästä lähin olemaan erossa." Itkuun puhjeten alkoi erakko ylistää Jumalaa: "Jumala, kaikkivaltias taivaan kuningas! Kiitän sinua siitä, että olet sallinut minun elää kyllin kauan tullakseni avuksi näille kahdelle onnettomalle!"
»Mitäs siitäkään olisi apua täytyyhän minun ne kuitenkin nähdä.» Hän meni salinpuolen kuistille ja istahti penkille. »Kun minä voisin asua erossa, jossain mökissä, ja käydä vaan täällä työssä?» Hän rupesi aivan sitä asiaa ajattelemaan. Silloin kuului kaukaa tuulen kantama pitkä vihellys. Hän kavahti pystyyn kuin pistoksen saanut. Nyt se tulee synti ja häväistys elävänä, hengittävänä, katselevana!
Istutaan tänne niin koetan sitä selittää. Minä kuuntelen. MIILI. Katsos se koskee Berthaa. Bertha! Mitä tämä häntä liikuttaa. Hän on minun oma sisareni. HAMARI. No, mitäs sitten? Hän elää vielä. HAMARI. Niin, kyllä minun tietääkseni. Sinä olet kerran vannonut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä, eikö niin? HAMARI. Kyllä. Mutta nythän me olemme laillisessa erossa. MIILI. Vaikka.
Oi Leonore! se on siis tehty; raskas askel on otettu, olen erossa kodistani, omaisistani, en saa pitkään aikaan nähdä teidän lempeitä kasvojanne, en kuulla lohduttavaa ääntäsi ja sen tähden etten ansaitse sitä, sen tähden, että olen häirinnyt kotini rauhan; niin Leonore, turhaan sinä tahdot puolustaa minua ja sovittaa minua itseni kanssa; minä tiedän olevani rikoksellinen siksi, että olen toivonut, tahtonut ainakin silmänräpäykseksi oi! tahtoisin nyt niinkuin eronhetkenä suudella Louisen hameenhelmoja ja rukoilla «anna anteeksi, anna anteeksi!» Olen tuominnut itseni, olen julistanut itseni pannaan, pakenen ... pakenen, jotta en enää häiritsisi heidän onneansa.
Isolde otti taikakulkusen, helisytti sitä vielä viimeisen kerran, irroitti sen varovaisesti ja heitti sen sitten avonaisesta ikkunasta meren syvyyteen. Isolde Valkokäsi. Rakastavaiset eivät voineet elää eivätkä kuolla ilman toisiaan. Kun he olivat erossa, ei heillä ollut oikeaa elämää eikä kuolemaa, vaan elämä ja kuolema yht'aikaa.
Täti oli ennen hyvin tarkka siitä, ettei pieninkään velvollisuuteni päivän ohjelmassa siirtyisi sijaltaan tai jäisi täyttämättä. Nyt on aivan toisin. Hän pysyttää minut tarkasti erossa entisistä velvollisuuksistani. Hän on tautini aikana oppinut tulemaan toimeen ilman minua, nyt tahtoo hän taitoaan näyttää. Niinkö? Vai tahtooko hän ainoastaan säästää minua?
Tuossa tunkeilussa täytyi käyttää kaikkea kykyään, voidakseen pidättää heitä edes hiukankaan erossa ja säilyäkseen heidän ryösteliäisyydeltänsä, joka näytti olevan vallan rajaton.
Hän tosin ikäänkuin ummisti silmänsä kaikelle, makasi erossa eikä koskaan puhunut kahdenkesken mitään, vaan tekeytyi heti nukkuneeksi. Mutta hänestä tuntui niinkuin hänet joka ilta olisi viety kidutuskammioon, ja ensi aikoina hänen piti purra hammasta pidättyäkseen purkaumasta. Vaan mitään muutakaan hän ei toistaiseksi voinut vain kitua ja vaieta.
Meidän täytyi siis olla erossa koko matka Pietarista Moskovaan. Ainoastaan suuremmilla asemilla saimme tavata toistamme. Kansaa oli tungokseen asti kaikissa vaunuissa, ja, joka kerran oli paikan saanut, sen täytyi istua siinä ihan kuin kiinni naulittuna.