United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa kuului aisakellon helinää kartanolta. Mutta kuningas kohotti maljansa, vaikka kohottikin sen epäröiden, ja joi uskollisten maanmiestensä onneksi. Sitten hän kallistui sivulle päin, ujostellen ja arastellen, ja suuteli Valpuri Eerikintytärtä.
Heitti repun selkään Anssi, nousi suksille ja painoi oikopäätä kotivainioiden halki, laski törmält' alas jokiuomaan, missä syvät, kauniit suksiladut juoksi seuraellen rannan kaarteluita, puolehensa susta houkutellen, kauemmaksi, etäisyyttä kohti. Kuuli takanansa tiu'un soiton, aisakellon harvat läppäykset kirkkokansan kotiin ajaessa.
"Ei se ole tyhmän tekemä tuokaan Lippa, nään mä, ... kyllä se asiat arvaavan näkyy... Jopa vain ... markkinathan ne ovat tulossa tässä ... nousevan viikon alussa ... ja sitten me tästä lähdemme Matin kanssa ajella höllöttelemään ... ja lähdemmekin oikein aisakellon läilättäissä ... vai mitä, Matti, eikös lähdetäkin?..." "Hääh?" sanoi Matti ja työstään ylös katsahti.
Koppelon pohjalle hän latoi suolasäkit ja peitti ne hyvästi heinillä ja päällimmäiseksi hän levitti karhun nahkan, niinkuin on muillakin herroilla. Hyvän aisakellon hän hankki aisaan, mikä jo kaukaa ilmaisi, että herra tässä koppelissa ajaa, eikä suinkaan mikään suolanvetäjä.
Sitäpä jo alkoi itse Niemeläinenkin arvella, mutta ei pelännyt häneltä sillä hyvän elämän loppuvan. Niemelän kartano kaikui aisakellon äänestä, kun ajoi pihaan eräs mies, joka tunnettiin rikkaaksi Markkulan Juuseksi. Tämä kietoi hevosensa riimun nauhan kiinni tallin seinässä olevaan renkaaseen.
HURMERINTA. Nimenikö? Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Ai kuinka kaunis! Kiitän! ROUVA DANELL. Jos tarvitsette enemmän, niin ilmoittakaa vain. HURMERINTA. No tuokaa huomenna viisisataa. ROUVA DANELL. Ainoastaan viisisataako? HURMERINTA. Tjaa! Sitten joku määrä kultarahoja ja pikku seteleitä taskurahoikseni niin että niitä on joka taskussa. Kuuluu kaukainen aisakellon ääni. Kuulkaa!
Se luultiin jo varmaksi, kun Inger-Johanna, joka seisoi pimeässä raollaan olevan ikkunan luona, virkkoi: "Mutta tuolla he tulevatkin!" Aivan oikein! He saattoivat kuulla aisakellon kilahdusta vähä väliin, aina sen mukaan kuinka hevonenkin rekeä tempoeli, ponnistellessaan umpitietä Giljen mäillä.
Sitkeitä ladon hirsiä sahaili sitte Matti renkineen muutamanakin päivänä takapihalla, kun alkoi kuulua etäältä aisakellon iloinen helinä.
Sitoi ohjaksenperät häkin nurkkaan ja jäi astua juppasemaan kuorman jälkeen. Maantielle tultua kuului takaapäin aisakellon helinä. Kohta alkoi erottaa kulkusiakin. Olivat kai matkustajia ja ajoivat aika vauhtia. Lähemmäksi tultua kävi Liinaharja rauhattomaksi ja yritti puhaltautua juoksuun, mutta kuorma oli raskas ja keli kireä.
Kuului kovaa aisakellon soittoa, hevosten korskunaa ja huutoja. »Tietä kuninkaan voudille!» Väkeä komennettiin ulos, toiset tungettiin tiukemmalle penkkeihin ja isona ja leveänä, kyynärpäillään tietä tehden, astui vouti kirkkoon Panun seuraamana.