United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Mathieu kymmenen aikaan seuraavana päivänä saapui Pariisiin, antoi hän ajaa itsensä pohjoiselta rautatienasemalta suoraan Grenellen konetehtaalle. Hän tahtoi ennen kaikkea tavata Denisin, joka ei tähän asti ollut ollenkaan ottanut riitaan osaa. Denis oli aikoja sitten, heti Constancen kuoltua muuttanut isoon rakennukseen vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
Hyvä on, nuori mies, hyvä on, jatkoi Tréville, kyllä tunnen nuo viitteet; minä tulin Pariisiin neljä écu'tä lakkarissani ja olisin ollut valmis vetämään kaksintaisteluun jokaisen, joka minulle olisi sanonut, etten pystyisi ostamaan Louvre'a. D'Artagnan ojensihe yhä suoremmaksi; hevoiskaupan ansio se oli, että hän alkoi uransa neljää écu'tä rikkaampana kuin herra de Tréville oli alkanut.
Minulla, herra ei ole sivusmiehiä ensinkään, sanoi d'Artagnan, sillä kun minä olen vasta tänään tullut Pariisiin, en tunne täällä vielä muita kuin herra de Tréville'n, jolle minut suositti isäni, jolla on kunnia olla jonkun vähän hänen ystäviänsä. Athos mietti hetkisen. Ette tunne muita kuin herra de Tréville'n? kysyi hän. En, muita en tunne.
Myytyänsä linnansa, tiluksensa ja irtaimistonsa, ja merkittyään lähtönsä loistavalla vastalauseella oli vanha kenraali asettunut Pariisiin, missä hän naitti poikansa ja turhaan odotteli kolme pitkää vuotta huomaten kuninkaan epäsuosioon liittyvän kaikki maanpaosta ja toimettomasta elämästä aiheutuvat alakuloisuudet ja surut.
Siin' oli joukossa Jumala, Aina matkassa apuna: Keneraali kelvollinen, Morean mies mukoma, Jalat alta ammuttihin, Vartiamme varjeltihin, Luo'in lentäissä likitse. Ei oo kuultu kuuna päänä, Sinä ilmoissa ikänä Tarkempata tappelusta, Kuin on kuultu Leipzigistä. Herran tahosta tapahtui, Neuvoilla isoin isäimme, Varsin vahva voitettihin, Ajettihin aina siitä Pariisiin pahaa miestä.
Hän pysähtyi siis, vapisten, ei itsensä vuoksi, vaan tuon nais-raukan, joka nähtävästi oli antautunut suureen vaaraan, suodessansa hänelle tämän kohtauksen. Vaunut jatkoivat matkaansa samalla vauhdilla, vyöryivät Pariisiin ja katosivat. D'Artagnan, aivan masennuksissaan, oli jäänyt paikallensa eikä tiennyt mitä ajatella.
Jeanne katseli, kuinka pellot, puut, talot ja kylät kiitivät ohi, ja hänen päänsä oli aivan sekaisin tuosta nopeasta kulusta. Hän tunsi itsessään kuin uuden elämän, hänestä oli kuin hän olisi joutunut aivan uuteen maailmaan, joka ei ollut enää hänen, ei se, jossa hänen rauhallinen nuoruutensa ja yksitoikkoinen elämänsä oli kulunut. Oli jo ilta, kun juna saapui Pariisiin.
Lohdutellen itseään miten parhaiten voi tällä mietteellä, puhalsi pääpoliisi Lomaque kynttilät sammuksiin ja lähti ulos huoneesta. Mitään tietämättä miehensä päätöksestä palata Pariisiin päivää ennemmin kuin oli lähtiessään luvannut, sisar Rosa jätti yksinäisen kotinsa, viettääksensä iltaa veljensä kanssa.
Olin niin onnellinen saadessani hänet taas nähdä! En voinut uskoa, että hän panisi vapautensa vaaraan minun tähteni, ja kumminkin, minkä vuoksi oli hän palannut Pariisiin? Saman asian vuoksi, joka meidät tällä hetkellä käskee lähtemään Lontoosen. Mikä asia se on? kysyi Aramis.
Syyskuulla v. 1623 hän lähti Italiaan, jossa hän seuraavana vuonna pani toimeen aiotun pyhiinvaelluksensa. Palattuaan tältä matkalta hän asettui Pariisiin ja tuumi taaskin viran ostamista.