United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ihana Suomen maisemaidylli hohti täydellisenä kuin kaino kukka kesäillan yksinäisyydessä. Ei ihme että minä tekeydyin hurmautuneeksi ja huudahtelin muka ihastuneena. "Ai miten ihanaa!... Miten hurmaava näköala." Petteri hymyili sille näylle ihastuneena, puolinauraen, niin että suu oli auki ja nenä nousi pystyyn. Minua se huvitti. Hymyilin niin että silmäni suurenivat ja otsanahka meni kureesen.

Salamana iski päähäni silloin pelastava ajatus: Ellillä ei ollut varoja ostaa polkupyörää, eikä hän osannut sillä ajaakaan. Minä jo riemastuin. Tulin ystävälliseksi herra Ratisellekin, koska hän oli nyt kuin joku hyvän sanoman tuoja. Ihastuneena huudahtelin: "Ai miten hauskaa... Varmaakin te, herra Ratinen, keksitte niin hauskan asian... Vai ettekö keksinyt?"

Mutta kun hän kerran pakeni viettelijäin edellä, halkesi kallio ja nieli hänet. Se kallion halkeaminen minua vähän epäillytti. Kuitenkin sitä lukiessani kirkastui mielessäni Karuliinan kuva. Se vaihtui Teklaneitsyeksi, joka hurmasi minua kolmanteen taivaasen, että ihastuksissani huudahtelin kuin mielipuoli.

Niin pelastuimme toki siitä pulasta, ja ylistelimme taas näköalan ihanuutta. Minä haltiuduin ja huudahtelin ja nyt ryhdyimme me puhumaan isänmaasta, ylistämään sen kauneutta ja sen kansaa. Petteri puhui siitäkin koruttomasti ja hyvin kansanomaisesti. Aloimme laskeutua alas vuorelta ja vähä vähällä lähenin minä häntä sisällisesti.

Minun on mahdotointa kärsiä naisten kyyneliä: niitä nähdessäni minä heti joudun vimmaan. Anna Nikolajevna, Asja! huudahtelin minä tuskissani: minä pyydän, minä vannotan teitä, Jumalan tähden herjetkää... Minä tartuin uudestaan hänen käteensä ... Mutta suureksi hämmästyksekseni hän äkkiä hypähti ylös, syöksyi nopeasti kuin ukonnuoli ovelle ja katosi...

Hän uskoi sen ja puhalteli savujansa entistä tietoisempana. Olin saanut jo häneltä kaikki tiedot mitä tarvitsin ja päästäkseni jo hänestä eroon, punomaan juontani, huudahtelin minä: "Mikä vahinko, että äiti ei ole siitä jo kuullut!... Teidän pitää kertoa siitä hänelle... Hän pitää niin paljon polkupyöräilystä...

Minä koetin aivan haltioitua ja huudahtelin: "Kun saisi aina tämmöisestä näystä nauttia!" Samana hetkenä ajoi tietä myöten juopuneita Sortavalan miehiä. Ne löivät hevosluuskaansa, kirosivat ja eivätkö sitten ota ja ala hoilata rumaa laulua. Tekeydyin kuin en muka olisi kuullut, en nähnyt koko tapausta ja sotkeakseni sitä hyräilin: "Kun kaunihin maan annoit ja taivaan kuin sinisen."

Minä aloin touhuta saadakseni Ellin jäämään rannalle, että saisin olla Petterin kanssa vesillä rauhassa häneltä. Teeskennellyllä ilolla huudahtelin minä liehakoiden: "Elli!... Kuule Elli!... Sinähän se osaat keittää kaikista parasta kahvia..." Elliä se miellytti.

Sisälle mentyämme huudahtelin hänelle: "Kuulehan, Elli! Sinä et usko miten paljon minä pidän sinun uudesta puvustasi!... Sinä olet siinä niin ihmeen miellyttävä, että sinä et usko!" Elli ei vastannut, vaan keikautti nenäänsä ja huudahteli harmiaan salatakseen rouva Kotoselle: "Tiedättekö, rouva Kotonen mitä?" "No mitä?"