United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
En palvella tahdo ma mestaria, mi syntymäänsä ei surrut, mi ei ole itkenyt haaveitaan ja hampaansa yhteen purrut, ken ei ole jään lapsi niinkuin minä, ken ei ole surun lapsi niinkuin sinä, ja ankara kuin oma vaivas ja korkea kuin tähtitaivas. Ne hienot sielut, ne hienot sielut, ne leijaa täällä, ne leijaa siellä, ne saavat sauhua, pölyä niellä ja alla taakkojen taivaltaa.
Luunne jauhan tomuksi, Vereenne siitä vastaan taikinan, Ja taikinasta laitan piirakoita, Ja niihin teidän riettaat päänne leivon; Ja sitten äitinne, se irstas portto, Kuin maa, saa niellä omat sikiönsä. Nää on ne pidot, joihin hänet kutsuin; Täss' äidin herkkupalat. Lastani Pideltiin julmemmin kuin Philomelaa, Ja julmemmin kuin Prokne minä kostan. Nyt tänne kurkkunne!
"Olen niin kummallisella mielellä, etten osaa tunteitani oikein selittää. Kun tulin tänne teille, huomasin heti, kuinka ystävällisiä olitte turvattomalle köyhälle joukolle. Silloin jo väkisinkin pakkausi itku pääsemään valtaan, mutta kuitenkin jaksoin sen vielä niellä.
Mun puroon pannut kaulaa myöten oli ja vetäen mua takanaan hän kulki veen päällä köykäisnä kuin sukkulainen. Kun liki päässyt olin rantaa pyhää, »Asperges me» niin suloisesti soivan ma kuulin, ettei kynä, aatos riitä. Sylinsä aukas Nainen kaunis, otti käsiinsä pääni ja sen painoi puroon niin syvälle, ett' täytyi vettä niellä.
Sitten itse kilpailussa peittyä pölyyn, ehkä katkaista kätensä, nyrjäyttää jalkansa, niellä tuntuvasti tomua, kenties kärsiä iskuja, ja kaiken tämän ohessa hävitä.
"Tiedä en, maailma taisi niellä, Taikka jo peittää multa: Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta." Wien K
»Tiedätkö, millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?» »Tiedä en, maailma taisi niellä, Taikka jo peittää multa. Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta.»
»Kun toki huomaa, ettei hän siellä osaa käyttääntyä eikä olla niinkuin muut», lisäsi isä. Hanna oli kaiken aikaa katsellut alas talrikkiinsa ja koetti niellä suuria palaisia, että kurkusta tuo vedontapainen pinnistys antaantuisi, joka aina väkisen ajoi kyynelet silmiin. Mutta nyt hän tunsi, ettei voinut enää estää niitä tulemasta.
Minkä tähden sinä niin huusit Lents?" "En juuri minkään tähden. Minä vaan tavoitin lasta, ja kun Poju samassa kävi minuun hampain, se minusta tuskissani ja hämmästyksissäni oli kuin joku, en tiedä mikä hirviö olisi tahtonut minua niellä".
"Niin, kuten sanottu", jatkoi Beauchêne, "minä olen kohdannut hänen komeasti puettuna, käsikoukussa erään pitkän parrakkaan herran kanssa, joka oli niellä hänen silmillään. Se on siis sitä myöten valmista. Voitte ajatella, millainen helpotus se oli minulle!" Hän henkäsi syvään, aivankuin sentnerinpaino olisi poistunut hänen sydämeltään.