United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siivottomassa ympäristössä eivät jalot sielun ominaisuudet menesty, sillä ihmisen ulkonainen elämä on sisällisen ihmisen kuvastin. Hyvä puu ei kanna huonoja hedelmiä? Siivottomat tavat, pahat ajatukset, riettaat puheet, tyhmät teot saavat aina alkunsa turmeltuneesta sydämestä.
Mun päässän' oudot tuumat työksi hautuu; Ne tehtävät on, ennen kuin ne lautuu. LADY MACBETH. Sult' uni puuttuu, kaiken luonnon höyste. MACBETH. No, maata siis! Tää hairaus pelotusta On alkajan: työ vaatii tottumusta. Viel' ollaan toiminnassa liian nuoret. Viides kohtaus. Nummi. 1 NOITA. No, Hekate, te liette suutuksissa? HEKATE. Niin, eikö syytä, häijyt niskurit te Ja riettaat velhot?
Sillä tämä näkymätön oikeus on taivaasta; taivaanvaltakunnan henkinen, jumalallinen olento se on kaikille näkymätön, paitse niille, joilla on jalo, puhdas sydän. Riettaat ja epäjalot ihmiset tuijottakoot miten tahansa, heidän silmänsä eivät sitä näe. Ja he todistavat sen teille logiikan avulla, loppumattomilla väittelyillä, loistavalla kaunopuheliaisuudella. Surkeata on katsoa heidän silmillään!
Muutaman viikon perästä läheni retkeläisten olopaikkaa suuri joukko nahkaveneitä, joista seipäitä heilutettiin. Ja seipäiden-heiluttajat olivat ruskea-ihoisia miehiä, rumat ja riettaat. He katselivat hetken aikaa kummeksien outoja vieraita ja soutivat sitten tiehensä.
»Pois, röyhkeä!» niin hän huusi Tuen ottaen sauvastaan, »Pois, röyhkeä; pois kätes riettaat! Impi olkohon rauhassaan. »Veren kansastas olet juonut, Hien, työn olet ryöstänyt, Ja tahdotko kunnian vielä Vaivaiselta riistää nyt? »Se kallis on kullall' ostaa. Pois, pois tuo lahjas vie! Häpeäll' en liikkunut vielä, Ei tarpehen nytkään lie.
Tuota nähdä On teidän mahdoton, vaikk' oisivatkin Kuin vuohet irstaat, kiimaiset kuin sudet, Kuin marakatit karjaat taikka riettaat Kuin hölmöt viinapäissään. Sanon toki: Jos viittaukset ja selvät suhteet, jotka Totuuden kynnykselle suoraan vievät, Voi varmuutt' antaa, niin sen kyllä saatte. OTHELLO. Tuo julkinäyte, ett' on uskoton hän!
AUMERLE. Prinssit, jalot loordit! Kurjalle tuolle mitä vastata? Niin tähteäni häväistäkö, että Ma häntä vertaisena rankaiseisin? Mut täytyy, tai tuon kurjan riettaat huulet Mun kunniani tahraa. Tuossa pantti, Se kuolon käsisinetti, mi leimaa Sun hornan omaksi! Sa valehtelet, Sen sanon ma ja sydänverelläsi Sen todistan, vaikk' on se liian halpaa Ritarin miekanterää tahraamaan.
Kuni kukka helpehen Avaa Monrepossa, Niin me uuden luomuksen Kristus kalliossa Saamme, vanhat kadonneet, Kaikki uudistuneet, Kuolleet ovat vironneet, Riettaat puhdistuneet. Ihana, oi leponi, Kristus, Vapahtaja! Ole aina eloni, Suuri armahtaja, Että Hengen hedelmä Vuotais runsahasti: Viinipuusta elämä Oksan kärkiin asti! Aikamme.
Näin lausuvi, kullat hohtaa, Ja immyt tuo punattaa, Ja hän rientävi luo, kädellänsä Sen poskea koskettaa. Mut polttava liekki lensi Ukon silmähän raukeesen, Ja hän nousi ja leimuvan katseen Hän viskasi vieraasen. "Pois, röyhkeä!" niin hän huusi Tuen ottaen sauvastaan, "Pois, röyhkeä! pois kätes riettaat! Impi olkohon rauhassaan!
Ei ole epäilemistä. Petturi!" supisi Julle piilopaikastansa ja kohotti kädessänsä olevaa revolveria. "Silmänräpäyksessä voisin tuolla aseellani antaa teille kummallenkin kuoleman. Riettaat, katalat ihmiset, minne menette? Klaarani, armas Klaarani, tule luokseni! Palaa miehesi turviin!" huusi Julle kaikin voimin vihan ja rakkauden vimmassa kömpien näkösälle piilopaikastaan.