United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vielä eilen olisin vuodattanut sydänvereni, pelastaakseni Corneliolaisen ja mieluummin saattanut sinut hautaan kuin hänet; mutta tänään, sen jälkeen kuin tiedän mitä peliä tämä kurja mies on pitänyt, minä olisin ottanut tehdäkseni tämän verisen työn, joka nyt tahraa sinua. Mikään jumala ei rankaisematta saa niin pilkata, niin loukata sinun sisartasi, kuin hän on tehnyt!
Sinä olet kunniallinen mies, älä tahraa mainettasi minun tähteni. NIILO. Mutta enkö voi edes jollakin tavoin auttaa sinua. Rahaa ei minulla ole mutta Minä säälin sinua, minä suren kovaa kohtaloasi. SELMA. En minä mitään tarvitse. Mene jo. Jos vaimosi sattuisi näkemään, että puhuttelet NIILO. Pilkkaat minua. Niin, niin! Minä ansaitsen pilkkaasi. Olen heikko! Mutta onko se minun syyni?
Mut älä lisää, hälle häpeäksi, Ett' oisi hillitön hän nautinnoissaan, Sit' en ma sois; vaan viat tee niin kauniiks, Kuin oisi ne vaan vapauden tahraa, Tulisen mielen ilmi leimahdusta, Ja veren hillittömän irstaisuutta, Jot' ei voi kenkään välttää. REINHOLD. Mutta, herra, POLONIUS. Miks tätä käskenkö? REINHOLD. Niin, sitä tietää Ma tahtoisin.
Eugen meni lastenkamariin sanomaan hyvästi pikku tytöilleen. He olivat jo syöneet aamiaista ja leikkivät parhaillaan suuressa, ilmavassa lastenkamarissa, jonne aamuaurinko loi säteitään. Pikku Maille oli sattunut onnettomuus: hän oli saanut tahran esiliinaansa, ja istui nyt lapsenhoitaja-neidin sylissä, joka hieroi tahraa pois ja samalla kehoitti Maita olemaan varovaisempi toisen kerran.
Siitä asti on hän outo täällä, herra muille, orja itsellensä, sillä hän on unelmainsa urho, oman aattehensa astinlauta.» »Entä jos hän aattehensa tahraa?» »Silloin aate hänet alas lyöpi, ottaa asuntonsa toiseen, jatkaa tietään niinkuin myrsky merta käyden.» Hetket kului.
Hän oli puettu yltä päältä lumiwalkeisin waatteisin, ainoastaan sydämen kohdalla rinnassa näytti olewan jotakin tahraa. Hänkin katseli ahnaasti kaikkia heidän tawaroitansa ja wäliin tuli hän waimojen tykö ja koki hymyillä ja imarrella, mutta siinä hymyilyssä oli jotain niin salaperäisesti surullista, jota he eiwät woineet ymmärtää mitä se oli.
Alli katsahti vakavasti. »Jumala on riistänyt minulta kodin ja omaiset; tahdotteko te vielä lisäksi riistää minulta isänmaan?» »Te välkytte kuin tähti, missä hyvänsä liikutte lempeissä toimissa, vaan veressä te sammutte ja kuolette.» »Minun toimeni pysyy puhtaana niin kauan, kun en itse sitä tahraa; pitkää ikää minä en halua.»
Hänen äänensä oli kuiva ja käheä; sanat viimein olivat tukehtua, hänen täytyi vaieta. Vähään aikaan taas ei kuulunut muuta kuin hänen raskaat askeleensa. Kaiken tämän piti sitten tapahtua hänelle, hänen talolleen, jossa ei kukaan ennen ollut voinut löytää ainoatakaan tahraa. Ja että se vielä oli Arne Holtin poika, joka hänet masentaisi!
Minä kysyn teiltä: pitääkö meidän sitä kärsiä, että taide häväistään ja sen pyhän templin kynnyksiä tahraa mies, jonka edestä taiteen-jumalattarien täytyy täynnä häpyä paeta pois, ja jota Apollo ei koskaan voi tunnustaa opetuslapseksensa? Varon!
1 PALVELIJA. Poisko? Menkää itse pois! CORIOLANUS. Sin' olet mulle vaivaksi. 2 PALVELIJA. Mikä julkeus! Kylläpä teistä selvä saadaan. 3 PALVELIJA. Mikä mies se tuo on? 1 PALVELIJA. Kummallisin mies, minkä ikänäni olen nähnyt. En saa häntä pois täältä. Kuules, kutsuppa herramme tänne. 3 PALVELIJA. Mitä sinä, mies, täällä teet? Tiehesi oiti! CORIOLANUS. Mun anna olla; liettänne en tahraa.