United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROMEO. Jää, hyvä eukko, tuonne muurin taa; Tuo tunnin kuluessa palvelijani Köysistä tehdyt tikaportaat sulle, Jotk' onnen ylipurjeen huippuun minut Hiljaisess' yössä vievät. Hyvästi! Tee työsi uskosti, niin vaivas maksan. Hyvästi! Tervehdykset neidillesi! IMETT
Hän aikoi rukoilla, mutta sen sijaan kaikui vanha laulu: "Vierellä virtain Baabelin valitti Israel. Oi milloin, tytär Siionin, sun vaivas vaimenee?" Sillä aikaa kun Mirjam ääneti katseli ensimmäisiä taivaalle ilmestyviä tähtiä, oli Totila nopein, kaipauksen kannustamin askelin jo ehtinyt rikkaan purppurakauppiaan huvilaan, joka oli lähes tunnin matkan päässä Porta capuanasta.
Siis poista piittaamattomuus, Pilkasta huolimatta! Kas! Kerran koittaa kevät uus, Siis sodi sortumatta. Niin vaivas kukkaan puhkeaa, Ja tuomionsa kurjuus saa: Sen nielee hyveen voitto. Ota minut kokonaan! Haltuhusi, Herra taivaan, Ota minut kokonaan, Penseys ja kylmyys saata Eloks, tuleks muuttumaan! Ota sydän kokonansa, Ett'ei tästä lähtien Siellä yhtään paikkaa saisi Maailma ja rakkaus sen!
Oi, tottapa tähdissä merkitty lie Jo ennalta Karjalan kansa sun vaivas! Ol' ahdas ja hurmetta uhkuva tie, Jot' astumahan sinut määräsi taivas. Ken tuskias kertoa jaksaisikaan, Ken huolias nyt kävis huutelemaan, Kun itse jo ääneti kärsit sun vaivas?
Ja onnesta muidenko riemuinnet, Kun huomata toki taidat, Jos vaikka minne sä katsonet, Tiet elon kurjat ja kaidat? On elo tyhjä ja toivoton, Ja turhat rientomme aivan, Siis miksi, sortama kohtalon, Sä naurat keskellä vaivan? Niin mietin ennen, nyt tunnen jo: Sä elon kurjuuden tiedät, On itses murtanut kohtalo, Vaan vaivas miehenä siedät.
Rupea juoniin; vaivas palkan itse Saat määrätä: lain voima sill' on. THYREUS. Kyllä. CAESAR. Ja tarkkaa, kuink' Antonius iskun kestää Ja miltä eleensä ja olentonsa Sinusta näyttää. THYREUS. Käskys, Caesar, täytän. Yhdestoista kohtaus. Aleksandria. Huone hovilinnassa. CLEOPATRA. Nyt mitä tehdä? ENOBARBUS. Miettiä ja kuolla. CLEOPATRA. Antonionko syy on tuo vai meidän?
Smyrnassakin oli muinoin kukoistava kristitty seurakunta, koskapa Herra apostolillansa Johanneksella kirjoitutti sen enkelille seuraavat sanat: "Näitä sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja elää: Minä tiedän sinun tekos ja vaivas ja köyhyytes (mutta sinä olet rikas), ja niiden pilkan, jotka heitänsä juutalaisiksi sanovat ja eivät olekaan, vaan ovat saatanan joukko.
Pelastaahan toiset maan; Sodass' oottaa sua murha, Sylissäni autuus vaan." "Olen huokaillut: voi, milloin Sinut saisin valtahain! Sua itkin aamuin illoin; Joudu, joudu helmahain!" "Siin' on sulla maa ja taivas Siin' ei sota raivoa, Siinä loppuu murhees, vaivas; Joudu, joudu, armas sa!" "Kalliimpata ei lie vainen Kun mun suosioni on." "Maani", lausui nuorukainen Lähtein poijes taistohon.
Viime sanans' oli: »Antonius, ylevä Antonius!» Silloin Antonion nimen syvä, raskas huokaus Katkaisi kesken; sydän vei ja huulet Siit' osansa; hän kuoli pois, ja nimes On häneen haudattuna. ANTONIUS. Kuollut? MARDIANUS. Kuollut. ANTONIUS. Asuni riisu, Eros! Lopuss' on Nyt päivän pitkä työ ja lepo tarpeen. Se kyllin korvaa vaivas, että pääset Täält' eheänä. Mene!
Tähden nyt ahmattiuden synnin turmiokkaan mua sade murtelevi, niinkuin näet. En yksin täällä ole, sielu kurja, vaan kaikki nää on saman synnin vuoksi samassa kiusassa.» Hän päätti puheen. Ma hälle vastasin: »Oi Ciacco, vaivas mua painaa niin, siit' että silmä kastuu, mut virka, jos sa voit, kuin käyp' on kansan tuon kurjan kaupungissa kiistävässä? Vanhurskasta siell' onko yhtään?