United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei huokaillut, hän ei valittanut, hän ei puristanut nyrkkiin kättänsä niin kuin varhemmin murhe-raivossa hän oli tällä hetkellä vaikeinta oppinut: hän oli oppinut kärsimään. Mikä oikeus hänellä syyllisellä vielä olisi ollut valittaa mitä parempaa oli hän ansainnut?
Mutta vaikka pökkelö jo aikoja sitten oli kuollut, niin se yhä kuitenkin eli ja hallitsi ja vallitsi. Siitä tuli meille vähitellen salaperäinen, salavihainen, uhkaava olento, koko metsän kauhu, peikko, puolijumala, jonka kauaitse kiersimme. Ei voinut koskaan tietää, milloin se päähän putoo. Se ei huojunut missään tuulessa, se ei huokaillut sateessa muiden puiden kanssa, ei kohissut myrskyssä.
Näin oli Maria huokaillut, milloin rajummasti milloin tyynemmästi, kunnes aamu oli valjennut, ja pääskynen Marian akkunan kohdalla, räystään alla, pesässään aamuvirsiä viserrellen sitä haihduttanut. Hän oli ennenkin katsellut kamarinsa akkunasta yön juhlallista hiljaisuutta nauttien sitä viattomuuden suloisilla tunteilla.
Luultavasti vaan sillä tapaa, että, jos mahdollista, ne romantilliset uskollisuuden ja ystävyyden tunteet olisivat kasvaneet, joilla minä hänen vieressänsä astuin pimeätä, talvista hiekka-rantaa vanhaa venettä kohden, samalla kuin tuuli huokaili ympärillämme vielä surullisemmin, kuin se oli huokaillut ja vaikeroinnut sinä iltana, jolloin minä ensi kerran pimitin Mr. Peggotyn ovea.
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla nälän tuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinakin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa!
On tässä eestämme, Ja täss' on riemuus nauttinut, Ja tässä huolten huokaillut Tää kansa, kantain kuormaamme Jo ennen aikaamme. Täss' olla meidän mieluist' on. On kaikki suotuna; Vaikk' onni kuinka vaihtukoon, Maan saimme me, se meidän on, Maass' onko, ois mi kalliimpaa Ja tätä rakkaampaa?
Te olette liian paljon huokaillut ja valitellut, ja siitä on se tullut, että minä olen kyllästynyt teihin. Ja kyllästys karkoittaa rakkauden, ja siitä, missä haukotellaan, pakenee keveä-siipinen rakkauden-jumala pois. Muistakaa tätä, ja ottakaa se, ystäväni, viimeisenä muistona, hyvänä opetuksena vastaan minulta." "Klairon!" huusi kreivi kauhistuneena. "Klairon!
Sinä et siis turhanpäiten huokaillut, runoillut, puhunut ystävyydestäsi, voiton-haluttomuudestasi ynnä muusta. Niin, nyt nähdään, mikä sinun tarkoituksesi oli. Kuitenkin olet sinä ottanut oivallisen askeleen. Van Arsdel'in tytöt vastaavat jo sataa tuhatta ja lisää seuraa testamentissa. Siis, ei muuta kuin onnea sinulle, poikaseni! äläkä unhoita vanhaa vaariasi".
Mutta kun kyllin katselleet oli kumpikin toistaan, ensin näin Priamos, jumalainen virkki jo vanhus: "Saattaos vuoteeseen nyt, aaluva Zeun, minut joutuin, jott' uni armas virvoittaa sais meitä jo vihdoin, Sillä sen koommin eip' ole umpeen silmäni menneet, kuin sun kättesi alla mun sortui poikani surmaan, vain yhä huokaillut mitatont' olen huolta ja tuskaa, vain lian keskeen heittäytyin pihamaallani maannut.
Taistelu, jonka hän oli kestänyt, oli ollut käännekohta, jolloin hän oli tyhjentänyt itsestään osan siitä kivusta, minkä hän muutoin aina kätki sieluunsa; ne palavat rukoukset joita hän oli huokaillut, niin epäileviä kuin olivatkin, kuitenkin olivat suoneet hänelle levon, jonkamoista hän ei ollut tuntenut kauvan aikaan.