United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nämät ylevät patricit, joitten useain tulot nousivat kahdeksaan, yhdeksään miljonaan saakka, olivat usein siinä ikävässä tilassa, että heidän täytyi Romaa karttaa; kyllästys, loukattu turhamielisyys, yhteisen kansan ja praetorianien kapinat, mutta enimmästi keisarien epäluulo pakoitti heitä luopumaan "maailman kaupungista" ja muuttamaan maakartanoihinsa.
Mutta ajan hengessä se myöskin oli tuo sielujen sisällinen rauhattomuus ja kyllästys kuivaan henkiseen ravintoon, koska se niin monella haaralla yht'äkkiä näyttihe. Isänmaa ja sen palvelukseen antautuminen ei ollut siihen aikaan vielä selvillä, ei ainakaan nuorille naisille, ja muista »harrastuksista» tiedettiin vielä vähemmän.
Eikä ole kumma, jos ennen pitkää niin monessa avioliitossa syntyykin kyllästys ja ikävystyminen. Niin, kyllä kai se on siinäkin. Vaan etupäässä vaikuttanee kuitenkin onneen tai onnettomuuteen avioliitoissa se, miten puolisojen luonteet sopivat toisiinsa: jos ne ovat n.s. yhtä maata, niin löytävät he aina yhtymätilaisuuksia, vaikka ulkonaiset harrastukset olisivatkin erilaiset.
CAESAR. Olette liian suopea. Mut olkoon: Rypeköön Ptolemeon vuotehessa, Huveihin valtakunnat vaihtakoon, Lasia kilistelköön orjain kanssa, Kaduilla päivät hoippukoon ja käyköön Likaisten ruojain kanssa nyrkkisille: Sopikoon hälle tuo, ja kumma luonne Se ompi, jok' ei moisesta saa tahraa Mut siinä hän on syyssä, että meille Näin irstaisuudellansa lisää kuormaa. Jos hekkumaan hän joutohetket käyttää, Niin kyllästys ja luiden kuivuus siit' on Vain seuraus. Mut jok' aikaa moista tuhlaa, Mik' ilon helmast' irti häntä toittaa Ja meidän kanssa yhteistyöhön kutsuu, Sit' ompi nuhdeltava niinkuin poikaa, Jok', ikään varttuneena, järkens' antaa Haluilleen alttiiksi, näin niskuroiden
Täytyi nähdä hänet, vaikka torjui sitä pois, saaressa kosken alla, heräämässä, lehviä repimässä, kasvoissa kyllästys mahdoin mennä koskeen, olisi nyt parempi ollakseni. Mutta taas nousi Shemeikka näkyviin semmoisena, kuin oli koskessa venhettä ohjaamassa, parta kahtena tuulessa hulmuten, suu ylpeässä hymyssä, silmät ilakoiden ja ilkkuen. Että se kuitenkin petti, että se kuitenkin saattoi!
Te olette liian paljon huokaillut ja valitellut, ja siitä on se tullut, että minä olen kyllästynyt teihin. Ja kyllästys karkoittaa rakkauden, ja siitä, missä haukotellaan, pakenee keveä-siipinen rakkauden-jumala pois. Muistakaa tätä, ja ottakaa se, ystäväni, viimeisenä muistona, hyvänä opetuksena vastaan minulta." "Klairon!" huusi kreivi kauhistuneena. "Klairon!
Ennen vaivasi minua aina sisällinen tyhjyys, kyllästys, jopa epätoivokin. Etsin tyydytystä maailman menosta, kauneuden ihailusta ja sen palvelemisesta, etsin sitä filosofiasta, innostuin, riensin, ahersin.